Suomen kuuluisimman "noidan" kuolemantuomiota ei vahvistettu hovioikeudessa – näin hänelle kävi

Lue myös: Paavo kirosi naapurinsa ja tuomittiin kuolemaan: "En osaa noituutta sen enempää kuin muutkaan"

Suuri numero kyvyistä

Ennen kun noituus julistettiin rikokseksi, se tarkoitti hyvää tarkoittavaa taikuutta.

Noituuteen tai siihen, että joku itse sitä harjoitti esimerkiksi käytöksellään tai puheillaan, ei aina kuitenkaan uskottu, sanoo Marko Nenonen.

– Ei ihminen yleensä uskonut omiin kykyihinsä siinä, että oli jonkun puheillaan kironnut ja siitä oli seurannut jotain pahaa. Mutta oli myös niitäkin, jotka tekivät suuren numeron omista kyvyistään.

Toinen asia on myöhemmin tietoisuuteen erityisesti Länsi-Suomessa valtaan tullut "uusi noitateoria", jonka mukaan lentävät noidat lensivät sapattina palvomaan paholaista.

Toisin kuin voisi ajatella, tämä uusi teoria levisi Manner-Suomeen Ahvenanmaalta, silloisen Turun hiippakunnan alueelta.

–Ahvenanmaan paikallinen tuomari toi Baltian- ja Saksan-matkoiltaan niin sanotusti modernit vainot Ahvenanmaalle, josta ne levisivät erityisesti Varsinais-Suomeen, Nenonen kertoo.

Valpurin kuolemantuomio kumottiin lopulta, mutta hän joutui teoistaan vankilaan. Piirustus on 1800-luvun piirustus itävaltalaisen "noidan" polttamisesta 1400-luvulla.All Over Press

Nykyisen Länsi-Suomen alue oli muutenkin merkittävä alue noitavainoissa.

– Oikeudenkäyntejä vahingoittavasta noituudesta oli muuallakin, mutta varsin vähän. Eikä myöhemmin lentäviä noitia tunnettu Itä-Suomessa tai sisämaassa ollenkaan.

Noidat olivat ajan käsityksen mukaan laitettu tähän maahan, koska uskomusten mukaan maailmanloppu lähestyi, ja Paholainen tarvitsi uusia voimia Jumalaa vastaan.

Ruotsissa jopa lasten todistukset noidista otettiin tosissaan, ja jopa lapsia tuomittiin noitina.

– Noidat voisi rinnastaa mielestäni nykyajassa salaliittoja kannattaviin ihmisiin, ajattelen, että näissä on jotain samaa,  Nenonen toteaa.

Valpuri Kynin teot

Valpuri Kynin aiemmista tuomioista ei ole paljoakaan tietoa, mutta Huittisissa vuonna 1649 hänen noituuttaan todisti muun muassa karjan myrkyttäminen, puolivuotiaan lapsen kuolema sekä erinäiset sairastumiset.

Käräjillä ensimmäinen todiste Kynin noituudesta oli se, että hän oli väitetysti noitunut syyttäjänä oikeudessa toimivan kirkkoherran piian myrkyttämään tämän karjaa. 

Kyni oli piian kertomuksen mukaan luvannut hänelle kaulaliinan palkkioksi, jos hän toimisi Kynin vaatimusten mukaan.

Kirkkoherra kertoi varoittaneensa seurakuntalaisiaan Kynin saavuttua heidän pitäjäänsä. Hän oli kieltänyt kaikkia tekemästä yhteistyötä noidan kanssa.

Pappi väitti, että Kyni olisi ottanut kyseisen piian oppilaakseen, ja antanut piialle käyttöön käärmeennahalta näyttävää myrkkyä.

Kansalliskirjaston digitoitujen arkistojen ja tekoälyn avulla vanhoja tuomioita voi nyt tutkia tarkemmin ja helpommin kuin aiemmin. Tällä sivulla luetellaan Valpurin tuomio.Kansallisarkisto

Piian todistuksen mukaan hänen piti heittää papin pellolle lantaa, jottei mikään kasvaisi pellolla samana vuonna. Hän kertoi myös myrkyttäneensä karjaa "valkoisella aineella" pitkäperjantaina ja myöhemmin myös muun muassa valkosipulilla.

Toisena tapauksena käräjillä todistuksena Kynin noituudesta toimi Tuomas Martinpojan kertomus siitä, kuinka hänen "hyvin terve ja elinvoimainen" puolivuotias lapsensa oli yhtäkkiä keskiyöllä kuollut selittämättömästi.

Isän mukaan Kyni oli "ottanut hänen pienen poikansa noituuden kautta, koska Kyni oli ruoskittu". Lapsen kuolemalle ei ollut todisteita, saati sille, että Kyni olisi ollut tämän takana. 

Kynin väitettiin myös uhanneen ja vainonneen herra Simonia, joka ei ollut vain menettänyt järkeään, vaan myös vammautunut Kynin tekojen seurauksena. 

Kirkkoherra Simonin mukaan Valpuri oli sanonut että mies "halkeaisi kahtia kuin makkara leipälapiolla", jos kirkkoherra ei ottaisi saarnatuolissaan sanomaansa takaisin.

Kyni kielsi syyllisyytensä tekoihin, mutta esimerkiksi ei vastannut väitteisiin karjan myrkyttämisestä, vaan kertoi olevansa sairas.

Oikeus myös kysyi häneltä, oliko häntä aiemmin "koeteltu" tarkoittaen mitä ilmeisimmin vesikoetta, johon epäillyt noidat pistettiin. Vesikokeessa väitetyn noidan kädet ja jalat sidottiin ja hänet heitettiin veteen. Jos hän kellui, se oli merkki noituudesta.

– Ej siellä jäätä sillon ollut, kerrotaan Kynin vastanneen.

Toimiko oikeus?

Huittisten käräjäoikeuden antamaa kuolemantuomiota ei vahvistettu hovioikeudessa, vaan hänen korvansa määrättiin leikattaviksi ja "selkänahka menetettäväksi" vuonna 1658. Valpuri Kynin todelliset teot jäivät hovioikeudelle epäselviksi.

Nenonen kertoo, että noitatuomiot ja edes noituuden käsittely olivat hyvin riippuvaisia siitä, kuka oikeuksia johti. Yhtenäistä oikeuslaitosta ei ollut, ja jonkun yksittäisen kirkonherran valtuudet saattoivat pienellä alueella kasvaa hyvinkin paljon.

– Oikeus toimi kuitenkin tuohon aikaan myös yleensä hyvin järjestelmällisesti silloin, kun paniikki ei iskenyt. Silloin, kun se pysyi perinteisissä järjestelmällisissä toimissa.

Ruotsin valtakunnassa tuomio voitiin antaa kahden riippumattoman todistajan ja kiistämättömän näytön perusteella.

– Kiistämätön näyttö on kuitenkin vähän kiusallinen käsite näissä tapauksissa, Nenonen sanoo.

Kuvassa 1800-luvun piirustus tuomitun noidan kuolemasta Etelä-Euroopassa.All Over Press

Nykyaikanakin oikeuden toiminnasta ja sen järjestelmällisyydestä on pidettävä kiinni juuri paniikin välttämiseksi.

– Kun paniikki iskee, niin silloin tarvitaan järjestäytynyttä oikeuslaitosta ja virkavaltaa, joka toimii lain puitteissa. Nykyajassa tämä pitää edelleen paikkansa, Nenonen toteaa.

Noitaoikeudenkäynnit hiljenivät nykyisen Suomen alueella 1600-luvun lopulla.

–Vielä 1980-luvulla Suomessa oli muutama oikeustapaus, jossa esimerkiksi pahoinpitely-tapaukseen liittyen on syytetty noituudesta. Tuomiota noituudesta ei ole kuitenkaan annettu, Nenonen kertoo.

Jutun lähteinä on käytetty Kansallisarkiston asiakirjojen ja Marko Nenosen haastattelun lisäksi Nenosen nettisivua Valpuri Kynin tapauksesta sekä Mirkka Lappalaisen Pohjoisen Noidat -kirjaa.