Viina vei taiteilija Reijo Raekalliota 33 vuotta. Meno ei rauhoittunut edes avioeron myötä. Lopulta myös uusi kumppani sai juomisesta tarpeekseen. Reijo tunnusti 47-vuotiaana terapiassa ensimmäistä kertaa, että hän on alkoholisti.
Reijo Raekallio tutustui alkoholiin 14-vuotiaana nuorukaisena. Hän muutti syrjäkyliltä kirkolle oppikoulun vuoksi. Alkoholikokeiluille tuli hyvä tilaisuus, kun vanhempien valvonta puuttui.
− Makean viinin maku ja humalluttava vaikutus tuntuivat hyvältä, Reijo muistelee ensikosketustaan alkoholiin.
Meno rauhoittui hetkeksi, kun Reijo keskeytti koulun ja palasi kotiin. Ajokortin myötä veri alkoi jälleen vetää nuorta miestä kylille.
Opiskeluaikoina alkoholinkäyttö johti jo vaarallisiin ylilyönteihin. Eräänä kertana Reijo sammui kovilla pakkasilla hankeen.
− Heräsin syvälle lumeen hautautuneena ja kömmin rappukäytävään lämmittelemään. En nähnyt toiminnassani mitään outoa. Olin kehittänyt puolustusmuurin ympärilleni.
Perheenisä tissutteli kotona
Reijo solmi opiskeluvuosinaan avioliiton. Kun kaksikon ensimmäinen lapsi syntyi, Reijo alkoi tissutella alkoholia kotona.
− Vaimo opiskeli tuolloin viikot muualla. Hoidin yksin poikaamme arkisin. Lievitin ahdistusta lasillisella viiniä, Reijo sanoo.
Tissuttelu kasvoi, kun Reijo jäi leipätyöstään opettajana vapaaksi taiteilijaksi. Hän kattoi pöytään päivittäin ruoan kyytipojaksi viiniä ja snapseja. Maalaaminen sujui pienessä hiprakassa.
− Mielestäni hyvä elämä oli sitä, että viinaa oli riittävästi. Haaveilin lottovoitosta ja siitä, että voisin ostaa rahoilla läjäpäin alkoholia.
Reijon lähipiirissä alkoholia käytettiin runsaasti, eikä miehen toiminta herättänyt kummastusta. Terveydenhoitajaksi erikoistuva vaimo alkoi kuitenkin vähitellen hermostua miehensä juomatavoista yhä enemmän.
Reijo otti kuvioihin piilopullon. Lopulta vaimo sai tarpeekseen. Hän lähti ja otti lapset mukaansa.
− Edes avioero ei herättänyt. Mielestäni vika ei ollut minussa tai alkoholissa vaan siinä, että vaimo oli taatusti rakastunut johonkin toiseen.
