Vuosi sitten nelikymppinen Maaret sai tietää sairastavansa aggressiivista syöpää – sairaus muutti koko ajatusmaailman: "Elämä on tässä ja nyt, sitä kannattaa jokaisen pysähtyä ajattelemaan"

Kuva Maaretin kotialbumistaKuva Maaretin kotialbumista

Maaret on alusta asti pyrkinyt siihen, että perheen lapset voisivat elää mahdollisimman tavallista arkea. Kotona aterioidaan, jutellaan, illaksi mennään omiin harrastuksiin.

– Vaikka äiti sairastaa, sairaus ei määritä perheen elämää, vaan sairaus vain kulkee tässä mukana. Lapsilla on mahdollisimman normaali ja turvallinen elämä ja arki, Maaret sanoo.

"Elämä ei ole sitä suurta juhlaa eikä sitten, kun -elämää"

Sairaus muutti paitsi arjen, myös Maaretin ajatusmaailman. Suorittamisen ja tekemisen pakko on vuoden aikana kadonnut.

–  Nautin nykyään hirveästi ihan pienistä asioista: aamun ensimmäisestä kahvi- tai teekupillisesta, siitä, kun makaan sängyllä pojan kanssa höpöttelemässä tai luen naistenlehteä, Maaret kuvaa.

Hän kokee, että sana "onnellisuus" merkitsee nykyisin jotakin erilaista kuin ennen. Enää onneen ei tarvita kaikkea, isosti ja paljon.

– Viestini muille on ehkä se, että pysähdy nauttimaan arjen pienistä iloista. Elämä ei ole sitä suurta juhlaa, isomman ja paremman odotusta eikä sitten, kun -elämää. Elämä on tässä ja nyt. Sitä kannattaa jokaisen pysähtyä ajattelemaan.

"Kuluneena vuonna olen selvinnyt leikkauksista, sytostaateista ja sädehoidoista. Olen selättänyt pahoinvoinnit ja kivut, jaksanut kolmen viikon hoitosyklit. Parantanut pistoshaavat, palannut sairaalasta kotiin ja viettänyt aikaa läheisteni kanssa.

Olen ollut äiti, puoliso ja ystävä, niissä puitteissa mitä olen pystynyt. Olen luonut toivoa, uskoa ja luottamusta tyhjästä, oppinut rakastamaan, nauttimaan ja tuntemaan eri lailla.

Tällä viikolla sytytän siis yhden kynttilän. En juhliakseni syöpää, vain muistutuksena siitä, että viimeiset 365 päivää olen jokaisesta päivästä selvinnyt voittajana. Hengitän, ja olen elossa. Se, jos mikä, on juhlimisen arvoista."

– Näin Maaret kirjoitti vuodestaan Facebookissa

Sairastumisen jälkeen arvostus omaa perhettä ja läheisiä kohtaan on lisääntynyt.

– Olen todella onnellisessa asemassa, kun minulla on ihana perhe, suku ja todella hyvä ystäviä, jotka ovat seisseet rinnallani matkallani. Myös hoitohenkilökunta on ollut aivan ihanaa, Maaret kiittelee.

– Pyrin joka päivä jollain tavalla osoittamaan arvostustani ja rakkauttani. Meillä kotona esimerkiksi annetaan aina lähtösuukko ja sanotaan heippa, eikä mennä riidoissa nukkumaan.

Edessä alanvaihto ja uusi ammatti

Kevään 2020 koronapandemia ei Maaretin hoitoihin vaikuttanut. Lapset jäivät etäopetukeen eivätkä palanneet koko keväänä kouluun. Virusta välteltiin, eikä kotona käynyt vieraita. Samanlaista tosin oli ollut jo aiemminkin.

– Käytännössä arkemme ei sinänsä hirveästi muuttunut, koska olimme jo eläneet sellaista elämää, jossa varotaan pöpöjä ja sairastumisia. Arkeen korona ei siis niin mittavasti vaikuttanut kuin ehkä olisi voinut kuvitella.

Syksy tuo tullessaan uusia tuulia, sillä Maaret on vaihtamassa alaa. Hän haki puoli vuotta ennen sairastumistaan ammattikorkeakouluun. Opiskelupaikka myönnettiin kuukautta ennen syöpädiagnoosia.

– En pystynyt silloin opintoja aloittamaan, mutta yritän nyt saada niitä pikkuhiljaa käyntiin sairauden ja hoitojen lomassa. Odotan innolla opiskelua, uuden oppimista ja kokemista, Maaret sanoo.

Hän haluaa muistuttaa, ettei koskaan ole liian myöhäistä ottaa uutta suuntaa elämälleen.

Kuva Maaretin kotialbumista.Maaretin kotialbumi

– Niin sanotusti vanhemmallakin iällä voi löytää alan, johon on intohimo, ja jota on halu oppia. Sairauden myötä on tullut yhä vahvempi tunne siitä, että haluan opiskella ihmisläheistä alaa, jolla pääsen auttamaan muita. Tulevaisuudessa toivottavasti voin työskennellä ihmisten parissa ammatissa, jossa voin tehdä osaltani hyvää.  

"Syöpädiagnoosinkin jälkeen voi opiskella ja haaveilla joulusta"

Muutoin Maaret odottaa tulevalta pieniä asioita. Sitä, että saa elää aivan tavallista arkea pienine asioineen. Sairastuminen ei tarkoita, että elämä päättyisi, tai että unelmista täytyisi luopua.

– Odotan onnellista ja tasapainoista elämää. Syöpädiagnoosinkin jälkeen voi opiskella uutta ammattia, haaveilla joulusta ja patikointiretkestä Lappiin ihan samalla tavalla, oman jaksamisen ja voinnin mukaan mennen. Samat haaveet ja unelmat pystyy kyllä kantamaan mukanaan.

LUE MYÖS: Viivi sai 29-vuotiaana tietää keuhkosyövästään – ei tule koskaan paranemaan: "En voi tietää tulevasta, elän hetkessä päivän kerrallaan"

LUE MYÖS: Kuolevan miehen ajatuksia: Matti, 61, sai vuosi sitten pysäyttävän puhelun – haaveet eläkepäivistä musertuivat, kun lääkäri kertoi parantumattomasta syövästä

Lue lisää lifestyle-aiheista!