Tiukoistakin rutiineista pystyy tarvittaessa joustamaan, mutta OCD:n pakko-oireet eivät jätä tilaa joustavuudelle.
Pakko-oireinen häiriö eli OCD on psykiatrinen häiriö, jonka oireita ovat pakkoajatukset, kuten pelko mahdollisista vahingossa tehdyistä teoista, ja pakkotoiminnot, kuten vaikkapa jatkuva käsien pesu.
Mutta mistä tietää, ovatko omat tai vaikka lapsen tiukalle juurtuneet rutiinit normaaleja vai häiriön oireita?
– Pakko-oireet kyllä vaativat sellaista, että tietyllä tavalla pitää aina joku asia tehdä. Siinä ei ole sellaista variaation mahdollisuutta kauheastikaan. Siitä myös herää hirveä ahdistus, jos sitä ei saa tehtyä tietyllä tavalla, että ei saa vaikka järjestettyä kuppeja, selittää lasten ja nuorten erikoispsykologi Emma-Toppari Kallio Huomenta Suomessa.
– Sellainen joustavuus puuttuu pakko-oireissa, mitä ajattelen, että rutiineissa on.
Lue myös: Katrin OCD johti itsetuhoisuuteen ja lähelle kuolemaa – hoitajan sanat muuttivat elämän suunnan
"Tarvittaessa ihminen pystyy joustamaan"
Psykiatrian professori Suoma Saarni on samoilla linjoilla.
– Tuo on varmaan juuri se avain, että tietyllä tavalla, vaikka olisi tiukatkin rutiinit, niin tarvittaessa ihminen pystyy kuitenkin joustamaan niistä. Mutta sitten taas pakko-oireissa se on nimensä mukaan niin, että tämä on vaan pakko tehdä näin, vaikka ei itsekään ihan tiedä, että miksi. Se voi tuntua itsestäkin järjettömältä, mutta se on pakko tehdä.
Miten OCD oireilee? Missä vaiheessa OCD tyypillisesti puhkeaa? Miten vanhemmat voivat tunnistaa lapsen oireet? Katso koko haastattelu yllä olevalta videolta.
