Meksikolainen vaellus kohti chimichangaa päättyy herkun ääreen. Haaveilin pitkään tuon uppopaistetun burriton tekemisestä, mutta laiskuus ja muisti tekivät usein tepposet. Saatuani käsiini Shay Olan mainion Meksikolaista meksikolaisittain -kirjan, päätin toteuttaa yhden ruokaetapin. Siitä tuli kesän tähän asti kovin kokemus kotikeittiössä.
Chimichangan voi täyttää millä huvittaa, mutta kirjan versio vaikutti niin hyvältä, että otin el toroa sarvista. Puoli päivää se vei keittiössä, mutta lopputulos palkitsi. Kantapään kautta mentyäni voin antaa vinkiksi, että kantsii tehdä osa tai kaikki täytteistä vaikka edellisenä päivänä/päivinä, jotta kertarupeama ei koidu turhan suureksi. Tai sitten kokkaa isolla porukalla, jolloin aktiivinen aherrus ei vie kauaa. Liha maustuu ja hautuu monta tuntia, joten ota asiaksi tarpeeksi ajoissa.
Periaatteessa hyvään lopputulokseen pääsee myös kokkaamalla vimpan päälle chili con carnen, mutta tämän ohjeen runsaita ja moniulotteisia makuja se ei silti varmasti ylitä. Ja tarkoitan sellaista pitkään hautunutta, syviä moniulotteisia makuja sisältävää lihapataa, en sellaista suomalaistyylistä jauhelihamössöä. Kerrankos sitä vähän panostaa ja laajentaa näkemystä muka-tutusta keittiöstä. Täytteiden osasista jää varmasti monenlaista tähdettä, joilla hoitaa seuraavankin päivän ruokailun kätevästi, jos varaa kaappiin tacokuoria tai tortilloja. Tai tekee ne itse (maissi- ja vehnätortillaohje).
Jännitin aika paljon burriton kasassapysymistä, kun se upotetaan tulikuumaan rasvaan. Turhaan pelkäsin. Kunhan burriton taittelee tiukaksi kääreeksi ja varmistaa vielä parilla hammastikulla, lopputuloksesta tuli kaunis, rapsakka ja aivan tolkuttoman hyvänmakuinen elämys. Jos ei aurinko laita tänä kesänä hikeä pintaan, tämä hoitaa homman!
Naudankylkeä on Suomessa vaikea löytää ja korvasin sen itsekin porsaan ribseillä. Eipä haitannut tippaakaan. Tähän sopii melkeinpä mikä tahansa riivitty liha.
