Hummeri Thermidor on ikityylikäs herkku, jolla kannattaa hurmata vaikkapa pikkujouluissa tai Suomen satavuotisjuhlissa. Hummerin käsittelyä on turha pelätä, tämä oli jo tällä ensimmäiselläkin kerralla varsin helppo ruoka tehdä. Hintakaan ei ole aina kova, jos käytät pakastehummeria.
Niin kauan kuin olen kokannut, olen halunnut tehdä hummeria. Se on vain vuodesta toiseen jäänyt väliin mitä erinäisimmistä syistä. Se on ärsyttänyt, koska hummeria ei ole hintansa puolesta meidän ravintoloissakaan tarjolla. Kun törmäsin saksalaisessa kauppaketjussa kympin pakastehummeriin, päätin tarttua vihdoinkin haaveeseen.
Pakasteversiosta on kaikin puolin hyvä aloittaa. Eläviä hummereita ei liiemmin meiltäpäin löydy ja hinnat ovat hulppeat. Lisäksi mukana seuraa melkoinen määrä jännitystä saksiniekan käsittelyn ja elävältä keittämisen kanssa.
Makueroa pakaste- ja tuorekaman kanssa on yhtä paljon kuin katkaravuissa. Tuore katkis on yllättävän makea ja pehmeä - yllättävän erilainen kuin pakastettu ”serkkunsa”. Hyvä puoli on taas, että myös kylmäkäsittelyn käynyt katkarapu on hyvää. Samoin kuin hummeri. Se ei ole yhtä mehevä eikä lihaa pysty repimään yhtä himokkaasti kuin tuorekamassa, mutta maku… se on silti erinomainen.
EKA KERTA. Valmistin ensimmäisen hummeriannokseni klassisesti Thermidorina. 1800-luvun lopulla Pariisissa teatterikipaleesta nimensä lainanneessa annoksessa keitetty hummerinliha sekoitetaan kermaiseen kastikkeeseen, maustetaan mm. sinapilla ja lopuksi (usein) gratinoidaan.
Ensimmäinen kerta jännittää aina, mutta hummerin kanssa se hoitui yllättävänkin helposti. Kuoren halkaisussa pelkäsin sormieni puolesta, mutta veitsi katkaisi hummerin kätevästi kahtia. Liha irtosi kuoresta hyvin. Olen pitkälti juuston käyttöä vastaan äyriäisten kanssa. Parmesaani sointui mukaan kuitenkin loistavasti. Maku hätkähdyttävän voimakas, mutta vain hyvällä tavalla. Onneksi olin valinnut viinin oikein. Tammitettu, voimakas Chardonnay on tälle klassinen paritus. Jos haluat kuplivaa, niin valitse tuhtia kuten roseesamppis. Kevyt punkkukaan ei ole liikaa.
