Kuluva kevät pursuaa mielenkiintoisia keittokirjoja ja hämmentävän moni niistä on ruokabloggaajien aikaansaannoksia. Sain arvostelukappaleet Truly Kira -bloggari ja Master Chef -voittaja Kira Åkerström-Kekkosen kirjasta Auringon maku sekä Liemessä-blogin Jenni Häyrisen opuksesta Katukeittiö - Parempaa roskaruokaa. Kiran kirja tulee olemaan kesäsuosikkini ja kirjoitan siitä enemmän mökkikauden startatessa eli ihan pian. Katukeittiö-trendin aallonharjalla ratsastava teos on sen sijaan mainio läpi vuoden selattava ”yleisteos”. 
Yli 130 reseptiä kattava reseptikokoelma tarjoaa hyvän läpileikkauksen katukeittiöihin eri puolilla maailmaa. Luonnollisesti se ei pysty syventymään mihinkään erityisesti, mutta kaikki tutut herkut on nyt koottu tyylikkäästi yksien kansien väliin. Mukana on niin ”pääruokia”, lisukkeita kuin teemaan sopivia jälkiruokiakin. Kirjan parasta antia on juuri kattavuus sekä Jennin itsensä ottamat herkulliset kuvat. Eniten tällaista kielipoliisia häiritsi lukuisat kirjoitusvirheet tai sen suuntaiset. (Tämä blogikin on täynnä kielioppivirheitä, mutta annan itselleni sen suhteen päästää vapaalle.)
Katuruoan kunnianpalautus
Olen kokkaillut parin viime vuoden aikana paljon katuruokaa, mikä aiheuttaa tietty kirjan reseptien vertailun omiin kokemuksiini. Tekisin monia asioita eri tavalla, mutta Jennin tapa on usein helpompi ja varmaankin kirjan kannalta parempi. Nämä ovat makuasioita ja hyvää tulee joka tapauksessa. Kirjan tärkein tehtävä onkin osoittaa lukijalle katukeittiön hienous. Suomessa snägärien tarjonta on ala-arvoista, koska ruokakulttuurit ovat enemmänkin rantautuneet meille kuin syntyneet täällä. Burgerit, tacot, kebabit ja pizzat oat meillä syntistä mättöruokaa, vaikka niiden alkuperästä löytyy kertakaikkisen upeaa, huolellatehtyä, mutta yksinkertaista safkaa. Kun herkut tekee ensimmäistä kertaa kunnolla itse, ymmärtää sen välittömästi. Tähän tarkoitukseen Katukeittiö - Parempaa roskaruokaa on keittiön luottonide.
