Myöhäinen lämmin kesä jotenkin sekoitti oman ajantajun. Varsinainen syysfiilis puuttui tänä vuonna kokonaan. Tai ainakin tähän asti, kun ruska iski tänne Tampereellekin. Syksy on omalla kohdalla aina vuoden kiireisintä aikaa. Yhtäkkiä kalenteri täyttyi taas menoista ja sitä yrittää pyhittää kaiken keskelle rauhallistakin aikaa. On tultu ja menty ja alan nyt vasta ajatella kunnolla kaikkia syysjuttuja, myös ruoassa. 
Sienikausikin meinasi vilahtaa ohi. Päätin ryhdistäytyä ja väänsin parin viikon aikana kaksi sienirisottoa, joka on yksi lemppareistani kaikista ruoista. Käytin kolmea erilaista sientä, jotka olivat lähtökohdaltaankin erilaisia. Tuoreita kantarelleja, pakastettuja suppilovahveroita ja kuivattuja tatteja. Kuivattujen sienien hienous on risoton kohdalla upean liemen saaminen liotusvedestä. Se tuo risottoon syvän sienisen maun.
Muistathan, että risotto on parhaimmillaan ja oikeaoppisesti hyvin löysää. Jos alkaa loppuvaiheessa säätää ja kutsua ihmisiä pöytään, risotto hyytyy helposti turhan kiinteäksi. Vanha totuus sanookin, että risotto ei odota ihmisiä, ihmiset odottavat risottoa.
VINKKI! Tsekkaa myös muut risottoreseptit!
Metsäsienirisotto
4 hlölle
