Ravintola Juuri on siitä erikoinen ravintola, että se on Helsingissä harvoja paikkoja, joissa olen ruokaillut enemmän kuin kerran ja ainoa, jossa neljä kertaa. Ihan vain siksi, että se ei petä. Ei piirunkaan vertaa. Se ei erityisemmin onnistu enää yllättämään, mutta kun se onnistuu täyttämään korkeat odotukset kerta kerralta, tulee ateriasta nautittua jokaisen suupalan kohdalla. 
Juuri korjaa satonsa upeasti suomalaisista raaka-aineista. Se ei temppuile eikä pöyhkeile niillä eikä yritä kirittää kutakin ainesosaa ennätyssuorituksiin. Se luottaa pohjoisen ympäristön kasvattamaan korkeaan laatuun ja pyrkii lyöttämään aina uusia makukaveruksia yhteen. Näistä nöyristä lähtökohdista onnistutaan aina luomaan vaatimattoman upeaa, uniikkia luksusta.
Budapestin reissun päätteeksi jäimme vielä yöksi Helsinkiin mm. pikkujoulujen merkeissä. En ollut aavistanut reissun ruhtinaallista kulinaarista antia, joten halusin varmistaa viikolle hienon päätöksen. Lauantain tasokkaat lounasvaihtoehdot ovat Helsingissä yllättävän vähissä ja katse kääntyi lopulta Juuren äärelle.
Yllättävän virkeästä mielialasta huolimatta en ollut lainkaan analysointituulella ruoan suhteen. Olin ollut sitä koko viikon. Halusin vain hyvää syötävää. Juuren sapasvalikoima (13,5 eur/hlö) oli siihen kuin mittatilaustyö. Näitä suomalaisia pikkuherkkuja kärrättiinkin pöytä täyteen. Ihan vain alkupaloiksi. Erittelemättä nyansseja vajaasta kymmenestä suupalasta, nousee päällimmäiseksi mieleen annosten tasalaatuisuus. Yksikään ei onnu, ei tosin häikäisekään. Kaikki ihan vain pirun hyviä. Tyytyväisyys hiipii mieleen. Juuri teki sen taas. Kun on päässyt luottoraflan asemaan, voi muuttuva suunta olla melkeinpä vain alaspäin. Status säilyy.
