Syksyllä suomalaisia on hätkähdyttänyt moni asia. Yhtenä niistä tehotuotannon pahimmat puolet paljastaneet videot teurastamoilta. Onneksi löytyy vaihtoehtoja vastuuttomalle lihatuotannolle. Ja vieläpä uskomattoman maukkaita. 
Minuun otti yhteyttä Palviaisen tilaa isännöivä Jari Palviainen, joka tarjosi testattavaksi kasvattamansa mangalitza- eli villapossun ulkofileetä. En tiennyt eläimestä etukäteen mitään ja pidän lähtökohtaisesti porsaan ulkofileetä kenties tylsimpänä raaka-aineena lihoista. Opin nopeasti, että Mangalitza ei olekaan mikä tahansa possu. Copy-pastetan taustat tilan sivuilta. Lisää voi lukea Wikipediasta, jossa myös karvaisen possun kuva. Samoin Ylen artikkelissa.
”Mangalitza on yksi Euroopan vanhimpia sikarotuja. Sen jalostus aloitettiin jo 1830-luvulla Itävalta-Unkarin alueella Joseph Anton Johannin risteyttäessä Serbialaista Sumadija-sikaa, Unkarilaisia Bakonyi- ja Szalontai-sikoja sekä eurooppalaista villisikaa.
Tämä karvainen sikarotu oli aluksi varattu Habsburgien hoviherkuksi, mutta erityisen herkullisen makunsa vuoksi sen kasvatus yleistyi niin, että 1800-luvun lopussa se oli Euroopan suosituin sikarotu. Siat lihotettiin 250-300 kilon painoisiksi ennen kuin ne kuljetettiin teuraaksi. Erityisen suosittu mangalitzasika oli rasvansa vuoksi.”
Tuo rasva. En haluaisi kirjoittaa tässä blogissa, että OMG, mutta juuri se kuvaa parhaiten tunnetta lihaa käsiteltäessä ja maistaessa. Rasvaa oli ulkofileessäkin hämmentävän paksu kerros. Tiesin toisaalta heti, että se mahdollistaa lihan hitaan ja pitkän kypsentämisen, mikä ei tavallisen possun ulkofileellä olisi mahdollista. Suussa rasva käyttäytyy myös eri tavoin. Lainaan taas tuottajaa.
