Kävin kesän lopussa Tampereella sisävesiristeilyjä seilaavan Hopealinjojen shampanjaristeilyllä. Ohjelmassa oli shampanjatalo Laurent-Perrierin tuotosten maistelua, pienimuotoisen tyylikästä hiukopalaa sekä Suomen oman shampanja-ladyn, Essi Avellanin, turinointia tuosta maailman arvostetuimmasta viinityylistä.
Hopealinjat tarjosivat illan, joten ajattelin ajoittaa postauksen lähelle seuraavaa shampanjakruisailua. Vastaavia ei enää tänä vuonna järjestetä, joten kerrotaan fiiliksistä nyt. Tuloillaan on vielä kuitenkin huurteinen Oktober-risteily Nordic Breweryn tuotteiden ja esittelyiden parissa 6. ja 7.10. sekä kauden makuihin ruoan ja viinin parissa aaltoileva Wine & Dine -risteily 27.10. Ja pikkujouluristeilyt sun muuta. Tarkemmat tiedot täältä.
Kun opetus-tasting tapahtuu järvellä, on päällimmäisenä kyse kokonaisvaltaisesta kokemuksesta, elämyksestä. Siksipä on hedelmällisintä miettiä, mitä tuosta elokuisesta illasta jäi mieleen 1,5 kuukauden päästä. Kun hintaa risteilylle kertyy 120 euroa, ei satamaan palatessa riitä, että kokee kierroksen ihan kivaksi. Vaadin sillä hinnalla muistijälkeä, joka on tietenkin vahvasti myös subjektiivinen asia.
Ja kyllähän siitä hyvät muistot jäi. Ei unohtumattomat, mutta mukavat. Kuten tastingeissa muutenkin (ainakin omalla kohdallani), sosiaalisuus nostaa kokemuksen arvoa. Haluan keskustella mauista ja kuunnella toistenkin näkemyksiä lasien sisällöstä. Ja tilanteen huomioiden, päästää myös pikkurilli laskeutumaan lasiin kiinni ja yrittää nauttia olostaan ilman liikaa pohtimista. Ei siinä, pidän tarkemmasta syynäämisestäkin.
