Kokkailun suurimpia iloja on päästä testaamaan uusia raaka-aineita. Santeri Vuosaran alias Chef Santerin vetämä työväenopiston sisäelinkurssi pursusi sellaisia. Ruokaa, joka tuntuu sisuskaluissa asti!
Kateenkorva
Sisäelinten käsittelyssä olen täysi noviisi. Pannulle on päässyt vain maksaa ja kieltä. Italiassa olen nauttinut trippaa eli vatsalaukkua tomaattikastikkeessa (varsin mietoa) sekä Edinburghissa annoksen yhteydessä porsaankorvasipsiä (okei, ei ole sisäelin). Ruhon monipuolisella hyödyntämisellä voi makumaailmaa laajentaa valtavasti. Ja edullisesti. Makuja kysyi lukijoilta, mitä ruokia kaikkien pitäisi eläissään maistaa. Nimimerkki Rauski kommentoi varsin innokkaasti.
– Kieli ja sisäelimet on huippuhyviä herkkuja. Nykyihminen kokee vaan elinten syönnin inhottavaksi ja ennakkoluulot karsii monta makuelämystä pois.
Totta, sanon minä.
Illan menu: Crostinit luomubroilerin maksasta
Lindströmin pihvit Santeri tapaan (broilerinmaksalla), piparjuurikastike
Naudan kieltä, tillikastiketta ja puikulaperunamuusia
Naudan maksaa alla Veneziana polentan kera
Liekitettyä karitsan munuaisia sinappi-kermakastikkeessa
Leivitettyä kateenkorvaa, aiolia ja ratatouillea
Porsaan sydäntä burgundilaisittain
Mitä useampi kokki... Olen ollut aiemmin samaisen chefin opissa oktoberfest-kurssilla, mutta silloin muu porukka oli vähintään puolituttua. Hivenen mietitytti, miten kokkailu hoidetaan lukuisten ruokien kesken. Porukka jaettiin neljään osaan ja kullekin tuli tehtäväksi kaksi annosta. Omalle kohdalleni osui kananmaksaiset lindströmin pihvit piparjuurikastikkeella sekä leivitettyä kateenkorvaa aiolin ja ratatouillen kera. Poppoossani oli minun lisäksi viisi-kuusikymppinen pariskunta. Tutkin reseptiä ja ajattelin, että olis hyvä, jos joku - vaikka minä - ottaisi miedon chefin roolin ja jakaisi kullekin omat tehtävät. Homma lähti kuitenkin liikkeelle niin vauhdikkaasti, että huomasin vain pilkkovani minkä kerkesin. Jonkinlaista työnjohtoa homma olisi tarvinnut, koska huomasin muutaman kerran jonkun toisen tekevän juuri lopettamaani puuhaa. Se on niin helppoa omassa keittiössä, jossa saan olla oman elämäni (top) chef. Kunnes vaimo tulee paikalle. Koska kukaan porukasta ei tainnut kunnolla seurata kateenkorvan keittoaikaa, jäi se jossain määrin raa'aksi ja sen siivoaminen oli täyttä tuskaa. Siten myös paistettuna pienet palaset olivat herkullisia, mutta isommat purkkaa.
