Elämä on koetellut Hanna-Mariaa monin eri tavoin. Naisen lyhyt elämä oli päätyä itsemurhaan, mutta nyt nuori äiti haluaa näyttää esimerkillään, että jokaisesta päivästä löytyy jotain hyvää ja kaunista.
Hanna-Maria, 24, on pienen uhmaikäisen pojan yksinhuoltajaäiti. Hänestä huokuu empaattisuus ja lämpö. Hän vaikuttaa elämäniloiselta, positiiviselta ja vahvalta nuorelta naiselta, joka kantaa itseään ylpeydellä. Aina ei kuitenkaan ole ollut niin – ei lähimainkaan.
Nuoreen ikäänsä nähden Hanna-Maria on ehtinyt nähdä elämän varjoisan puolen ehkä liiankin moneen kertaan. Pahimpina aikoina nuori nainen kävi lähellä kuolemaa, oman kätensä kautta.
Teini-ikä meni kärsiessä lääkkeiden sivuoireista ja rajusta koulukiusaamisesta
Kun Hanna-Maria oli noin 12-vuotias, hänellä todettiin harvinainen munuaissairaus, joka vaati vahvaa lääkitystä. Hän eli sairaalahoidossa käytännössä kahden vuoden ajan sairauden äkillisen uusiutumisen vuoksi.
Sen lisäksi, että kasvava nuori menetti teiniajan huolettomat vuodet, hän kärsi lääkkeistä johtuvista sivuoireista. Niistä ehkä kaikkein pahin oli painonnousu: nuori tyttö paisui 45-kiloisesta hoikasta tytöstä noin 80-kiloiseksi.
Äärimmäisen nopea painonnousu ja nestekertymät saivat aikaan lukuisia raskausarpia ympäri Hanna-Marian kehoa niskaa ja selkää myöten.
Pyöristynyt ulkonäkö sekä näkyvät arvet johtivat rajuun koulukiusaamiseen, mikä laukaisi teini-ikäisessä tytössä syömishäiriön ja vakavan masennuksen. Nuoren naisen tila paheni pahenemistaan ja lopulta Hanna-Maria joutui osastohoitoon.
– En kehdannut syödä tai olla vähissä vaatteissa edes oman kihlattuni edessä. Häpesin ja inhosin itseäni, Hanna-Maria muistelee anorektista ajanjaksoaan.
