Älypuhelin vie huomaamatta keskittymiskyvyn ja piinaa jatkuvassa valmiustilassa sinnitteleviä aivoja. Asiantuntijan mukaan kännykkäkierteen voi kuitenkin katkaista.
Tehdäänkö nykyään mitään ilman kännykkää?
Puhelimen piippaaminen, välähtäminen tai surahtaminen herpaannuttaa keskittymisen, vaikka kännykkä ei ole edes kädessä.
Opettaja ja tietokirjailija Janne Viljamaa kutsuu tätä kännykkäkärsimykseksi.
Hänen uudessa kirjassaan käydään läpi, miten älypuhelimet ovat hiljalleen muuttaneet tapaamme keskittyä, oppia ja olla toistemme kanssa. Eikä kyse ole vain nuorista.
Viljamaan mukaan ongelma on se, että olemme koko ajan valmiustilassa reagoimassa viesteihin ja ilmoituksiin. Aivot eivät lepää missään vaiheessa, eikä keskittyminen ehdi syventyä.
Lue myös: Jos luppoaikaa on 30 sekuntia, käsi hakeutuu jo räpläämään puhelinta – tämän se tekee aivoille
Viljamaa viittaa hätkähdyttävään tietoon: kun älypuhelimet tulivat markkinoille vuonna 2008, ahdistus- ja masennusdiagnoosit alkoivat lisääntyä.
– Näillä on vahva korrelaatio, Viljamaa sanoo Viiden jälkeen -ohjelman haastattelussa.
Hänen mielestään monille kännykän käyttäjille voisi tehdä saman kysymyksen, joka kysyttiin aikoinaan peliriippuvaisilta: pelaatko sinä peliä vai peli sinua?
– Toiminnallinen riippuvuus on sitä, että ihminen kadottaa kontrollin. Varsinkin nepsy-ihmiset – ADHD- ja Asperger-piirteiset – ovat suuressa vaarassa. He saattavat unohtaa, mitä ovat tekemässä, kun keskittyminen pirstaloituu.
– Ihminen on orjuuttanut itsensä.
Viljamaan mukaan aivoilta menee kännykkäkeskeytyksen jälkeen 10–15 minuuttia päästä takaisin flow-tilaan.
