Ennen niin selkeät Suomen tunnusmerkit maailmalla eivät enää ole niin selkeitä: Suomi ei ole enää paperimaa. Ajat muuttuvat, mistä saadaan uusia angrybirdsejä ja nokioita? Kun Suomen vahvuuksia pohtii bränditutkijan kanssa, herää toiveikkuus. Vastaus voi olla niin kutsutussa Slush-sukupolvessa, kirjoittaa toimittaja Visa Högmander.
Viime aikoina on saatu lukea synkkiä talousuutisia Suomessa. Metsäyhtiöjätti UPM ilmoitti elokuun lopulla aikeista sulkea Kaipolan paperitehdas Jämsässä tämän vuoden loppuun mennessä.
Kyseessä on viimeinen tavallista sanomalehtipaperia valmistava tehdas Suomessa. Niin työllisyys- kuin muut vaikutuksetkin ovat merkittäviä.
Työpaikkoja on katoamassa yli 800, lähiseutujen kuntien metsänomistajat eivät saa enää kantorahatuloja puun myynnistä ja verotulot putoavat.
Lue myös: UPM:n Pesonen Kaipolan sulkemisesta Ylen Ykkösaamussa: "Liiketoiminta ei ole kannattavaa"
Kaipolan tapaus ei ole ensimmäinen laatuaan.
Vuonna 2006 UPM sulki yli sata vuotta toimineen Voikkaan paperitehtaan. Lähes 700 työntekijää irtisanottiin. Vuonna 2008 ajettiin alas Kajaanin paperitehdas. Yli 500 henkilöä irtisanottiin.
Voikkaan ja Kajaanin paperitehtaiden sulkemisissa koronaviruksella ei tietenkään ollut osaa eikä arpaa. Kaipolan tehdaskin ajettaisiin alas, sillä talouden rakenteet ovat muuttuneet ja muuttuvat.
Metsäyhtiöt tekevät kovaa tulosta, mutta ne keskittävät toimintansa niihin maihin, joissa kilpailukyky on hyvällä tasolla ja niiden kannattaa toimia.
