Kommentti: Saksalaiset heräsivät – Grimmin veljesten satumetsät kuolevat juuri, kun niistä piti tehdä hiilinieluja

Liittokansleri Angela Merkelin hallituksen on lähes pakko harkita kaikkien hiilidioksidipäästöjen hinnoittelemista kansallisesti ennen kuin vuonna 2030 siirrytään – toivon mukaan – eurooppalaiseen kattavaan päästökauppaan.

Nyt, kun kaikki kivet käännetään, ilmastotaistelussa on menty myös metsään. Samaan tapaan kuin Suomessa. Reinin ja Oderin välisillä vainioilla metsäkeskustelu tosin on vielä paljon hurmahenkisempää kuin Suomessa.

Tavallisille saksalaisille metsä on yhä edelleen enemmän myytti kuin merkittävä taloudellinen resurssi. Näin siitäkin huolimatta, vaikka metsäklusterin vuotuinen liikevaihto on 180 miljardia euroa ja se työllistää yli miljoona ihmistä.

Kaarnakuoriaiset juhlivat aarniometsissä

Me setämiehet muistamme liian hyvin, miten Saksan vihreät ja Greenpeace hyökkäsivät 1980-luvun happosadekriisin jälkimainingeissa suomalaisen metsätalouden kimppuun. Ei olisi saanut hakata niin ahkerasti. Ja ”ikimetsiä” olisi pitänyt suojella huolellisemmin.

Sittemmin on käynyt ilmi, että Saksan niinsanotuissa ikimetsissä, muiden muassa Bayerische Waldissa, kaarnakuoriaiset ovat tehneet tuhojaan, koska metsiä ei ole hoidettu järkevästi. Ikimetsien lisäksi kuoriaisevat rakastavat metsiä, joissa puulajien ja vuosikertojen kirjo on liian yksipuolinen.

Juuri kaarnakuoriainen tuhoaa nyt kuivuuden heikentämiä Saksan hiilinieluja. Niitä on yhteensä noin 11,4 miljoonaa hehtaaria. Vajaa puolet kuuluu yksityisille metsänomistajille, jotka soittavat kiivaasti hälytyskelloja.

Heidän intressinsä on tietysti taloudellinen. Ja pitääkin olla.

Metsänomistajat toivovat, että hoitamalla metsiä niin, että ne uusiutuvat ja säilyvät tehokkaina hiilinieluina, voi ansaita rahaa. Muuten metsä on Saksassa tällä hetkellä huono sijoitus.

Grimmin veljekset kummittelevat

Suuren yleisön, useimpien päättäjien ja ympäristönsuojelijoiden päähän tämä ei tahdo Saksassakaan mahtua.

Suurelle yleisölle metsä on Grimmin veljesten tarinoiden mystinen lähde, jonne mennään virkistäytymään ja vaeltamaan. Mitä sakeampaa ja synkempää metsässä on, sen parempi.

Päättäjät ja ympäristönsuojelijat uhoavat pelastavansa metsät hakkuilta ja tuholaisilta, mutta unohtavat usein, että asiasta pitää sopia omistajien kanssa.

Kerta toisensa jälkeen metsäinttämisessä palataan ”ikimetsään” tai ”aarniometsään”. Niitä kaivataan lisää, vaikka niiden panos hiilen sitomisessa on käytännössä pyöreä nolla. Ne sitovat yhtä paljon kuin päästävät.

Nimenomaan metsän kanssa Saksalla on joka tapauksessa kiire, jos se tosissaan haluaa olla sekä suurin kansantalous että suuri ilmastonsuojelija.

Metsässä 10 vuotta on lyhyt aika. Kymmenessä vuodessa ilmastohaasteet pitäisi kuitenkin ratkaista.