Helsingin jäähallille markkinoitu Hans Zimmer -spektaakkeli osoittautui niin järkyttäväksi pohjanoteeraukseksi, että katsojana luuli olevansa keskellä kammottavaa sketsiä, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Aino Haili.
Keskiviikkona 17. marraskuuta poistuessani Helsingin jäähallilta mielessäni kihisi ajatus, jota en ole koskaan aikaisemmin miettinyt kulttuuritapahtuman jälkeen: haluan lipustani rahat takaisin.
Olen koko elämäni harrastanut musiikkia ja nauttinut livemusiikista niin villeillä festarikeikoilla kuin sinfoniaorkestereiden konserteissa. Musiikkigenret laidasta laitaan ovat tuttuja, ja olen todistanut useita sekä upeita että huonompia esityksiä.
Silti se, mitä jouduin kestämään Helsingin jäähallilla, veti pohjat täysin uusiin mutiin.
Ystäväni kanssa fanitamme suuresti elokuvasäveltäjä Hans Zimmeria ja hänen tuotantoaan: upeita, mahtipontisisia kappaleita, joita on kuultu muun muassa elokuvissa Pirates of the Caribbean, Interstellar, Inception sekä Dyyni. Vain muutamia mainitakseni, sillä Zimmerin uran repertuaarilista on vaikuttava ja pitkä.
Jo jäähallin konsertin alkua odottaessamme tunnelma kääntyi kuitenkin innostuksesta varovaiseen epäilykseen. Piippuhyllyltä katsottuna lava näytti varsin vaatimattomalta, ja luvattu "audiovisuaalinen elämys" tuntui rajautuvan yhteen pieneen näyttöön lavan takaosassa. No, ehkä täällä on silti joku upea valoshow, ajattelin.
Lopulta, noin kaksikymmentä minuuttia myöhässä, orkesteri asteli lavalle. Ensin varmasti suurin osa paikalla olleista pani merkille sen, että yksi ensimmäisistä lavalle saapuneista soittajista paineli paikalleen musta tuulitakki päällä. Naureskelimme ystäväni kanssa epäuskoisina, että tulikohan sellistillä kiire keikalle.
Mutta sitten heitä tuli lisää, ja lopulta suurin osa orkesterin soittajista lompsi lavalle ulkotakit päällä. Ja tämän perään kuoro, joista jokaisella oli niin ikään ulkotakit päällään. Yhden talvitakin huppua jopa koristi muhkea karvareunus kirkkaanpunaisen kaulahuivin ympäröimänä. Kontrastina tähän kapellimestari puolestaan hyppeli lavalle frakkiin pukeutuneena. Tuijotin näkyä suu auki: siis mitä helvettiä?
