Suomessa koko ikänsä asunut Dora Ceesay joutuu kohtaamaan rasismia säännöllisesti arkisissa tilanteissa. Hän muistuttaa, että asenteet siirtyvät usein vanhemmilta lapsille.
Kun Dora Ceesayn, 21, esikoistyttö syntyi pari vuotta sitten, tuore äiti huokaisi helpotuksesta. Vauva oli vaaleaihoinen ja sinisilmäinen. Huojennus aiheutti piikin sydämessä.
– Mielestäni on surullista, että ajattelen näin vallitsevan ilmapiirin vuoksi, Dora sanoo.
Hänen isänsä on kotoisin Gambiasta, minkä vuoksi koko ikänsä Suomessa asuneen Doran iho on tumma ja hiukset afromaisen kiharat. Ulkonäkönsä vuoksi nuori nainen on joutunut kohtaamaan rasismia pienestä pitäen.
– Se on tosi arkinen ilmiö. Voisin kuvitella, että joka päivä Suomessa tosi moni ihminen kokee rasismia.
Rasistista huutelua vähintään pari kertaa kuussa
Lievimmässä muodossa ulkonäköön perustuva erottelu ilmenee niin, että Doralle tullaan puhumaan englanniksi. Kun hän vastaa takaisin sujuvalla suomen kielellä, on vastassa hämmentynyt reaktio. Monesti Dora joutuu vastamaan jatkokysymyksiin siitä, kuinka kauan hän on Suomessa asunut vai onko hän toisen polven maahanmuuttaja.
Tämä on kuitenkin vielä viatonta uteliaisuutta, joka aiheuttaa lähinnä kiusallisia tilanteita ja kyllästymistä. Eri asia ovat hyökkäävästi ja negatiivissävytteisesti värillisiin ihmisiin suhtautuvat henkilöt.
He saattavat tuuppia kassajonossa, vetää oven kiinni lastenvaunuja työntävän äidin edestä tai tulla kertomaan, kuinka ikävä ilmiö maahanmuutto on ja miten Doran tulisi palata takaisin kotimaahansa. Ihmisistä paljastuu yllättävän luovia piirteitä, kun kyse on rasististen nimitysten keksimisestä.
