Irene alkoi ajatella itsemurhaa ensimmäistä kertaa 14-vuotiaana. Kesti vielä vuosia, ennen kuin hän yritti itsemurhaa. Nyt Irene haluaa kertoa tarinansa auttaakseen muita.
Syksyllä 2009 Irene Mäkiranta oli 17-vuotias. Hän oli suunnitellut omaa kuolemaansa jo vuosia.
Ensimmäiset itsemurha-ajatukset tulivat 14-vuotiaana. Varsinaisia suunnitelmia hän alkoi tehdä vuoden kuluttua.
– Minulla oli vaan tosi paha olla sisäisesti, olin masentunut ja rupesin käyttämään päihteitä, mikä omalta osaltaan vain pahensi oloa. Oli myös itsetunto-ongelmia, Irene, nyt 26, kertoo.
Hän ei kertonut suunnitelmasta perheelleen. Syksyn tapahtumat tulivat heille täytenä yllätyksenä.
"Sillä hetkellä päätin, että tänään lähden"
Aiemmin Irene oli hakenut apua koulun kautta ja myös päässyt tukiterapiaan.
– Muutin kuitenkin toiselle paikkakunnalle ja hoito loppui, enkä uudella paikkakunnalla hakenut apua, Irene kuvaa.
Myös lääkityksen hän lopetti. Uudessa koulussa Irene tunsi olevansa erilainen; hän kärsi yksinäisyyttä.
– Runsas alkoholin käyttö ja ihmissuhdeongelmat johtivat itsemurhayritykseen. Ratkaiseva hetki oli eräs aamu, jolloin tajusin, kuinka sotkussa elämäni oli. Sillä hetkellä päätin, että tänään lähden.
"En kyennyt näkemään, että tulevaisuudessa olisi mitään parempaa"
Irene yritti itsemurhaa syksyllä 2009. Synkimmältä hetkeltään hän muistaa syyllisyyden.
– Tunsin suurta syyllisyyttä, että oli tullut käyttäydyttyä typerästi ja loukattua läheisten ihmisten tunteita. Tunsin, että en pystyisi korjaamaan niitä asioita, tunsin paljon vihaa itseäni kohtaan. Tunsin myös toivottomuutta elämää kohtaan. En kyennyt näkemään, että tulevaisuudessa olisi mitään parempaa. Olin pettynyt itseeni ja elämääni.




