MTV Uutisten toimittaja kävi paljon puhutussa koronaviruksen vasta-ainetestissä saadakseen mielelleen rauhan – oliko sijoitus 125 euron arvoinen?

Uutistoimittajana yritin pysyä koronauutisten päällä sängyn pohjaltakin. Ohjeistukset kuitenkin muuttuivat, asiantuntijoiden lausunnot vaihtelivat, vastuu jäi minulle. Kuuluin juuri niihin väliinputoajiin, jotka eivät päässeet korontesteihin, koska oireet olivat niin lievät. Nuhani kanssa pärjäsinkin hyvin. Suurin huoleni oli se, että voisinko tartuttaa muita. 

Välttelin ihmisiä omasta mielestäni onnistuneesti. Lähimarketissa ostokseni pakattiin valmiiksi ja jätettiin oven ulkopuolelle. Jos menin ulos koiran kanssa, laitoin muovipussit käsiin, jotta hissin nappuloihin ei jäisi pöpöjä. 

Lue myös: Uutta tutkimustietoa: Veriryhmä saattaa vaikuttaa siihen, kuinka rajusti korona iskee kehoon

Toimitukseen palaaminen oli suurin pallottelun aihe. Ohjeistukset vaihtelivat sen mukaan, oliko minulla ollut korona vai tavallinen flunssa. Miten pystyisin tekemään päätöksen, sillä enhän minä tiennyt, oliko minulla koronaa?

Olikin syytä turvautua itseäni viisaampiin, sillä jos pitkittynyt yskäni lasketaan oireeksi, pääsisin takaisin sivistyksen pariin vasta, kun ihmiset kulkevat autojen sijaan avaruussukkuloilla. Soitin lääkäriin kolmesti, ja sain yhtä monta ohjetta töihin paluusta. 

Kun vihdoin uskaltauduin jälleen takaisin töihin, huomasin myös ajatusteni muuttuneen. Koska olin ollut kolmisen viikkoa neljän seinän sisällä ja toiminut kuin koronapotilas, mieleni oli sitä mieltä, että korona on nyt sairastettu. Se oli absurdia, sillä eihän minulla ollut siitä mitään varmuutta.

Tästä syystä on lohdullista, että vasta-ainetesteihin pääsy oli niin helppoa. Mieleni vaatii asialle sinettiä, vaikka ymmärrän hyvin, että testi ei ole pomminvarma. Siinä kuitenkin suurin syy, miksi seisoin tuulisessa Hakaniemessä. Ja tietysti uteliaisuus. 

Viikon odottelu muuttui kolmeksi

Kun kello oli kahta minuuttia vaille varaamani ajan, menin sisälle apteekkiin. Tasalta minut ohjattiin pieneen huoneeseen.

Vaikka tiesin, että kyseessä oli verinäytteenotto, olin ehkä odottanut suurempaa sirkusta. Kaikki kävi nopeasti. Viisi minuuttia ja olin jo ulkona. Laboratoriohuoneeseen jätin putkilon verran verta ja kasan omaa hämmennystäni.

Heti aluksi minua varoiteltiin tulosten viivästymisestä. Voiko olla mahdollista, että testaukset olivat alkaneet tällä viikolla, ja jo nyt ne alkoivat sakata? Toisaalta tässä maailman tilassa tämä on ehkä pienin yllätys.

Testit tulisivat puhelimessa luvatun viikon sijasta joskus hamassa tulevaisuudessa.

Tarkkaa päivämäärää en saanut, mutta minua neuvottiin varautumaan ainakin kolmen viikon odotukseen. Apteekkihenkilökunnan mukaan hidastelu johtuu suurista testausmääristä, ja ongelma on erityisesti Saksassa, jossa minunkin vereni analysoidaan.

Innostukseni testauksesta laimeni yhtä nopeasti kuin se oli aiemmin saennut.

Aikataulun mureneminen sai minut jälleen miettimään sitä, miksi minulle oli tärkeää päästä testauksiin. Luotanko edes niihin? Oliko siitä aiemmin toivomastani sinetistä loppupeleissä mitään hyötyä? Muuttaisiko tieto siitä, että olen sairastanut koronan käyttäytymistäni? 

Vaikka kuinka yritin pinnistää aivoni ja sanoittaa sen, miksi minulle itselleni oli tärkeää osallistua yksityisiin testauksiin, en onnistu keksimään vastausta. 

Lue myös: Sairastanut voi tartuttaa jopa viiden viikon ajan – immuniteetti koronavirukseen ei varmistu yhdellä vasta-ainetestillä