Syöpähoitoihin liittyy monenlaisia haittavaikutuksia, joihin potilaat reagoivat yksilöllisesti. Asiantuntija kertoo haittavaikutuksista sekä hoitomenetelmistä, joilla oireita voidaan helpottaa tai jopa estää.
Kuopion yliopistollisen sairaalan Syöpäkeskuksen ylilääkäri, dosentti Vesa Kataja on toiminut lääkärinä lähes 30 vuotta, ja vuodesta 1989 syöpäsairauksien erikoisalalla. Kataja muistaa yhä ajan poliklinikalla, jossa hyvin yleinen ääni oli peräisin syöpäpotilaiden oksentelusta.
Sittemmin syöpähoitojen haittavaikutusten hallinta on kehittynyt paljon. Potilaiden elämänlaadun ja hoitojen inhimillistämisen suhteen yksi keskeisimpiä muutoksia ajoittuu 1990-luvulle, jolloin käyttöön tulivat uudet pahoinvoinnin estolääkkeet, niin sanotut 5-HT3 -reseptorisalpaajat.
− Kyseessä on lääkeaineryhmä, jolla pystytään hallitsemaan hyvin solusalpaajahoitoon liittyvä akuutti, ensimmäisen vuorokauden aikana ilmaantuva pahoinvointi.
− Toki tätä ennen käytettiin muun muassa kortisonia ja muita perinteisiä pahoinvoinninestolääkkeitä, mutta reseptorisalpaajat muuttivat kuvan täysin, Kataja selventää.
Viivästynyt pahoinvointi kuriin
Solusalpaajat eli sytostaatit ovat syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitettuja lääkeaineita. Ne pääsevät kulkeutumaan lähes kaikkiin kehon soluihin ja aiheuttavat samalla vahinkoa myös terveille soluille, jotka kuitenkin toipuvat.
Tämän vuoksi solunsalpaajahoidoissa ilmenee usein erilaisia haittavaikutuksia, joista yleisimpiä olivat juuri oksentelu ja pahoinvointi.
− Ensimmäinen vuorokausi on akuutti vaihe. Sen jälkeisinä kahdesta viiteen -päivinä ilmestyvä pahoinvointi syntyy eri mekanismeilla. Siksi akuutin vaiheen lääkkeet eivät ole siinä niin tehokkaita.
