Petri Lampinen oli yli viisikymppinen, kun hänellä diagnosoitiin muistisairaus. Diagnoosia edelsi vuosien tutkimusrumba, sillä muistisairauksien diagnosoiminen työikäisillä voi olla pitkä tie.
Kokemustoimija Petri Lampinen on yksi noin 7 000 työikäisestä muistisairaasta Suomessa.
Työikäisillä muistisairautta ei aina osata edes epäillä, ja sairaus saatetaankin virheellisesti diagnosoida esimerkiksi työuupumukseksi, masennukseksi tai päihteiden käytöstä johtuvaksi unohteluksi.
Näin kävi myös Lampiselle: tarvittiin kaksi vuotta ja kymmeniä lääkärikäyntejä, kunnes selvisi, mistä oikeasti oli kyse.
Taudinkuva alkoi hänen kohdallaan oireilla, joita ei suoraan osattu yhdistää muistisairauteen.
– Työelämässä oli tullut ärtyisyyttä, tarkkaavaisuuden ongelmia ja impulsiivisuutta. Kun en pärjännyt työelämässä, niin olin ruvennut käyttämään alkoholia apuna, Lampinen toteaa.
Lue myös: Muistisairauden 10 varhaista oiretta – älä sivuuta vaaranmerkkejä!
Lampisen kynnys työterveyteen hakeutumiseen näillä oireilla oli korkea. Lopulta hän kuitenkin hakeutui työterveyslääkärille, mistä hänet ohjattiin eteenpäin erikoissairaanhoitoon.
52-vuotissyntymäpäivänään Petri sai viimein diagnoosin: otsa-ohimolohkorappeumasta johtuva muistisairaus.
