Pieni kuutti päätyy paljaalla jäällä ketun kitaan – näin eläimiä voi auttaa lumettomina talvina

Apukinoksia tehdään tammi-helmikuussa.

Metsähallituksen luonnonsuojelun erityisasiantuntija Riikka Alakoski kertoo, että tänäkin vuonna norpille on pystytty rakentamaan talvipesiä.

– Loppiaisen jälkeen tuli jonkin verran lumisateita, ja silloin olivat itse asiassa tosi hyvät olosuhteet tehdä kinoksia. 

– Saimme silloin niitä alulle. Kinoksia on tähän mennessä tehty reilut 50. Tavoitteena on 250 kinosta, Alakoski kertoo.

Alakosken mukaan tällä hetkellä jäällä on hyvin lumetonta, minkä takia apukinostyöt ovat pitkälti pysähdyksissä.

– Odotellaan, että tämän viikon aikana tulee lisää lumisateita, niin on lisää kolattavaa.

Apukinoksista tehdään Alakosken mukaan niin isoja, että ne eivät sula lauhassakaan kelissä helposti.

– Luonnonkinosten osalta on tilanne vähän surkeampi. Lumet sulavat jäiltä tosi nopeasti, jos on pidempiä lauhoja jaksoja ja varsinkin jos vettä vielä sataa päälle.

Lue myös juttu vuoden takaa: Saimaannorpille julistettiin pesimärauha – vapaaehtoiset urakoivat yli 250 apukinosta

Paljaalle jäälle syntyvä kuutti on suojaton

Apukinoksia käyttävät Saimaalla kaikki norpat, mutta erityisen tärkeitä ne ovet emoille ja syntyville kuuteille.

– Kuutti on sitten suojassa lumikinoksen sisällä, ja pesät estävät kuuttia kylmettymästä. Lisäksi ne estävät petoja pääsemästä käsiksi kuuttiin, Alakoski selvittää.

Jos kuutti syntyy paljaalle jäälle, todennäköisyys sen selviytymiseen hengissä on Alakosken mukaan lähellä nollaa.

– Saimaalla ketut pääsevät pieniin kuutteihin käsiksi, ja nehän ovat sen verran hömelöitä, että ne eivät tajua sukeltaa turvaan veteen.

Apukinosten tekemiseen tarvitaan erityislupa, jotta norppia häirittäisiin mahdollisimman vähän.

WWF:n kuva saimaannorpan kuutista, joka syntyi apukinokseen.MERVI KUNNASRANTA

Talkoot saaneet mainetta ulkomaita myöten

Saimaan apukinostalkoot ovat saaneet mainetta ja kiitosta ulkomaita myöten.

Brittilehti Guardian kirjoitti joulukuussa harvinaisten saimaannorppien pelastusoperaatiosta, johon vapaaehtoiset osallistuvat "lapioimalla päiväkausia lunta 7 metriä pitkiksi ja 1,5 metriä korkeiksi kasoiksi jäätyneen järven reunalle".

– He liikkuvat jalan tai suksilla ja raahaavat varusteitaan mukanaan 10 kilometrin matkan, Guardian raportoi.

Guardian kertoo, että saimaannorppa oli aikoinaan yleinen eläin Saimaan ympäristössä maan kaakkoisosassa, mutta nyt niitä on jäljellä enää 495 yksilöä.

Sen jälkeen, kun apukinoksia alettiin tehdä vuonna 2014, keinotekoisiin pesiin on Guardianin mukaan syntynyt yli 300 poikasta.

– Kasvukäyrä on nousujohteinen, joten tilanne näyttää vielä aika hyvältä, EU:n rahoittaman Yhteinen saimaannorppamme LIFE-hankkeen projektipäällikkö Jari Ilmonen Metsähallituksesta kommentoi lehdelle.

– Teemme sen minkä voimme, joten pitää olla toivoa ja positiivisia ajatuksia.

Guardian kertoo, että jokaisella saimaannorpalla on ainutlaatuinen ja yksilöllinen turkiskuvio. Se on kuin ihmisen sormenjälki, Guardian luonnehtii.

1980-luvun lopulla saimaannorpan kanta kutistui alimmilleen, ja jäljellä oli enää alle 200 yksilöä.

– Kannan romahtaminen johtui metsästyksestä ja kalanpyydysten aiheuttamista kuolemantapauksista. Kalastusverkoissa sattuneet kuolemat ovat edelleen haaste, lehti kirjoittaa.

Lue myös: Saimaannorppien määrä kasvaa

Kävisikö kelluva pesä?

Guardianin mukaan saimaannorppia voidaan suojella myös silloin, kun lunta ei ole. Silloin niille rakennetaan keinopesiä; samanlaisia kuin joita laitetaan puutarhaan lintuja varten.

Suomen Luonnonsuojeluliiton mukaan alustavasti on näyttöä siitä, että norppa voisi hyväksyä myös kelluvat keinopesät pesintänsä avuksi.

– Alustavat tutkimukset osoittavat, että hylkeet käyttävät niitä lepäämiseen, synnyttämiseen ja poikasten imettämiseen. 

– Tutkijat sanovat, että pesäkoteloita voitaisiin käyttää myös jäättöminä talvena, Guardian kirjoittaa.

Saimaannorpan suojelustrategian tavoitteena on nostaa vuoteen 2025 mennessä norppien määräksi 400 yksilöä, jolloin siltä poistuisi välittömän sukupuuton uhka.