Tällainen oli Sauli Niinistön viimeinen uudenvuodenpuhe presidenttinä sanasta sanaan

Myös rauhasta pitää puhua. Rauhan asian ajaminen ei ole heikkoutta, toisen posken kääntämistä. Rauha on aina voitto. Voitto elämälle ja normaalille kehitykselle. Se on myös sen tosiasian tunnustamista, että kestävät ratkaisut eivät koskaan verso väkivalloin. Ja aikamme huutaa kestäviä ratkaisuja kovemmin kuin koskaan.

* * *

Venäjä ei ole koskaan niin vahva kuin miltä se näyttää, eikä koskaan niin heikko kuin miltä se vaikuttaa. Tämä aikojen kuluessa moneen asuun taipunut lausahdus sisältää totuuden siemenen.

Ensin Venäjän piti voittaa Ukraina muutamassa viikossa. Toisin kävi. Ukrainalaisten urheus torjui iskun.

Sitten arveltiin Venäjän talouden ja sotilaallisen kyvyn romahtavan. Toisin kävi. Täysimittainen sota jatkuu kohti toista vuosipäivää.

Nyt Venäjällä nousee jälleen itsetuntoa.

Ukrainan tuen jatkaminen on herättänyt huolta. Kyse ei nähdäkseni ole niinkään tahdon puutteesta tai väsymyksestä. Vakavampi aihe on pitkän auttamiskyvyn varmistaminen, resurssien riittävyys.

Euroopan on havahduttava. Panostus asetuotantoon ei ole tarpeen vain tarvittavan avun takaamiseksi. Sitä tarvitaan vakuuttamaan, että Eurooppa on vahva.

Vahva, ei sotiakseen, vaan taatakseen rauhan.

On myös selvää, että transatlanttisessa suhteessa eurooppalaisilta odotetaan selkeästi enemmän oman vastuun kantamista. Siten eurooppalaisempaa Natoa Euroopassa.

Tämän vastuun selkeä ja nopea ottaminen on myös paras vastaus kaikkiin spekulaatioihin Yhdysvaltojen vaalien vaikutuksista turvallisuusyhteistyöhön.

* * *

Ajat vaihtuvat. Ja kun maailma muuttuu, tulee myös toimintamme muuttua. Näin kävi ja Suomesta tuli Naton jäsen.

Asemamme läntisessä yhteisössä on ollut selkeä jo vuosikymmeniä. Venäjän vaatimus estää Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys merkitsi pyrkimystä muuttaa vallitseva tilanne ja luoda Eurooppaan harmaa etupiirivyöhyke. Pelkkä vaatimus muutti meidän asemaamme niin, että paikoilleen jääminen olisi vienyt kaiken uskottavuuden Nato-optioltamme.

Suomi määritti itse asemansa ja tulee myös jatkossa niin tekemään.

Suomen turvallisuus on nyt aiempaakin vakaammalla pohjalla. Perustukset olivat hyvässä kunnossa jo ennen Nato-jäsenyyttä. Jopa niin, että tuo Suomen malli saa nyt kovasti huomiota; ”suomalaistuminen” saattaa olla monille kokonaisturvallisuuden osalta hyvä tavoite.

Nato-jäsenyys oli suuri muutos turvallisuuspolitiikassamme. Ulkopoliittisena toimijana olemme kuitenkin edelleen se sama Suomi, ilman etuliitteitä. Toistan jo keväällä 2022 sanomani: emme ole kasvaneet itseämme isommaksi eikä meidän turvallisuutemme ole keneltäkään pois.

On meidän etujemme mukaista edelleen etsiä kumppanuuksia ja yhteisiä nimittäjiä laajasti. Ulkopoliittisesti tärkeimpinä viiteryhminämme säilyvät Euroopan unioni ja Pohjoismaat.

Etenkin Pohjoismainen turvallisuusyhteisö on edennyt pitkän harppauksen. Yhteistapaamisemme Yhdysvaltain ja Ukrainan presidenttien kanssa ovat tiivistäneet kykyämme saumattomaan yhteistyöhön. Toisaalta ne ovat osoittaneet, että meidän pohjoismainen yhteytemme tunnistetaan ja sitä arvostetaan. Pohjoismaisuudessa on nyt vetoa ja sitä on syytä yhdessä hyödyntää, aina rauhantyöstä talouteen.

Ruotsin Nato-jäsenyys näyttää nyt etenevän. Tämä täydentää myös Suomen jäsenyyden. DCA-sopimus sekä JEF-yhteistyön tiivistäminen tuovat nekin merkittävää turvallisuuslisää. Suomen turvallisuus on nyt monen lukon takana.

* * *

Ulkoinen turvallisuus on noussut poliittisen keskustelun keskiöön. Ymmärrettävästi kyllä, aihetta riittää, ja spekulaatioiden ja kommenttien tila on rajaton.

Hyvä olisi korostaa myös arkipäivän asioita, ihmisten elämään välittömästi vaikuttavia. Huoli taloudesta on krooninen, mutta myös yhä akuutimpi aihe. Se koskee niin kansantalouden heikkoa kehitystä, runsasta julkista velkaantumista kuin yksittäisten ihmisten toimeentulon vaikeuksia.

Nämä ovat vaikeita aiheita. Toisin kuin turvallisuusteemassa, näissä mielipiteiden sisällön vaikutukset ovat suhteellisen tarkoin mitattavissa. Ja ennen kaikkea, kansalaisten välittömästi arvioitavissa.

Turvallisuuspolitiikassa on hyvä perinne parlamentaariselle yhteistyölle, esimerkiksi eduskunnan seurantaryhmä tuo selontekoihin pidempää parlamentaarista kaarta. Entäpä jos jotain samaa kyettäisiin tekemään talouspolitiikan alueella? Ei päivänpolttavissa kiistakysymyksissä, mutta vaikkapa etsimään kansantalouden kohentamiseksi yhteisiä näkemyksiä, joilla olisi jatkuvuutta yli vaalikausien.

Tähtäin tulee olla tulevaisuudessa. Geopolitiikan liikkeet, murrosteknologiat, ilmastonmuutos, niin monet tekijät muuttavat maailmaa aivan toisenlaiseksi.

Jotain kannattaa silti säilyttää mielissä.

Suomen pääoma on osaamisessa. Osaamista on ollut, koska on pidetty arvossa oppimista, opettamista ja opettajaa.

Lukeminen, laskento ja liikunta – ehkä menneen ilmaisuja alaluokilta. Mutta vaikka kuinka moderni opetusmetodi tai oppimistila kehitettäisiin, ilman noita taitoja tai kuntoa ei nuori elämässään pärjää.

Monimutkaiseen maailmaan valmennus voi alkaa aika yksinkertaisista lähtökohdista.

* * *

Arvoisat kanssaihmiset

Tervehdin teitä nyt viimeistä kertaa hyvin kiitollisena siitä, että olen saanut tuoda esiin näkemyksiäni – enemmän tai vähemmän kohdalleen osuvia.

Nyt esitän yhteistä uudenvuodenlupausta: että kohtaamme toinen toisemme reilusti, toista ymmärtäen, ihmisyyttä kunnioittaen ja perinteistä yhteyttämme ja luottamustamme vaalien.

Kaikki varmaan toivoimme, että uusi vuosi alkaisi onnellisempien tähtien alla. Pidetään kuitenkin mielessä, että raskaimmatkin pilvet haihtuvat – kyllä tämä tästä selkiintyy.

Toivotan teille kaikille onnellista alkanutta vuotta ja Jumalan siunausta.