Tessa Hellstenin ykköstyypin diabetes johti lopulta siirrännäisiin. Hän kertoo olevansa kiitollinen siitä, että joku hänelle tuntematon henkilö on suostunut elinluovutukseen.
Hellsten oli vasta vuoden ikäinen, kun hän sairastui ykköstyypin diabetekseen. Tauti aiheutti hänelle useita eri komplikaatioita, pahimpana munuaisten vajaatoiminnan.
Ensin hän joutui dialyysiin, eli keinomunuaishoitoon. Lopulta hän pääsi elinsiirtoon aikuisiällä.
Nykyään hänellä on haiman ja munuaisen siirrännäiset.
"Monenlaisia tunteita"
Hellsten odotti siirrännäisiä verrattain lyhyen ajan, noin viisi kuukautta.
– Minulla oli nämä kaksi elintä ja meitä, jotka tähän siirtoon pääsee, on aika vähän. Sen takia odotusaikakin oli lyhyempi.
Leikkaukseen valittavilla on tarkat kriteerit muun muassa siksi, että haima on hyvin herkkä elin.
Odotus oli pelottavaa, mutta toiveikasta.
– Kyllä siinä käy monenlaisia tunteita läpi. Ihan laidasta laitaan, Hellsten muistelee.
Kiitollisuus näkyy normaalina elämänä
Hellsten kokee siirrännäiset nykyään osaksi itseään, mutta se ei poista kiitollisuutta elinluovuttajaa kohtaan.
– Olen tosi kiitollinen, että joku on sanonut kyllä elinluovutukselle.
– Sitä kiitollisuutta voi osoittaa sillä, että elää ihan normaalia elämää, Hellsten summaa.
Odotus ehti unohtua
Munuais- ja maksaliiton viestintäpäällikkö Petri Inomaa on itsekin saanut elinsiirron. Hän odotti uutta munuaista neljä vuotta.