Tuomas Pelkonen, 40, on syntynyt vanhoillislestadiolaiseen perheeseen. Lapsuutensa yhteisön jäsenenä viettänyt Pelkonen ei kuitenkaan tuntenut kuuluvansa yhteisöön ja päätti erota siitä teini-ikäisenä.
Heti rippikoulun jälkeen vuonna 1994 Tuomas Pelkonen teki päätöksen erota lestadiolaisesta yhteisöstä. Urheilullisella pojalla asia oli kytenyt sisällä jo pidemmän aikaa, ja tuntemusta vahvisti hänen ystävänsä, jotka eivät kuuluneet yhteisöön.
– Alkoi olla sen verran ahdasta ja ristiriitaista pysyä kaveriporukassa ja kuulua samalla lestadiolaisyhteisöön, niin se oli aika luonteva lähtö. Nuorena haluaa elää ja kokea, tiivistää Pelkonen tuntemuksiaan eropäätöksen taustalta.
Pelkonen kuvailee eroamisen olleen ilmoitusluontoinen asia, jossa ei ollut epäselvyyksiä. Hän oli tehnyt eroa yhteisön kulttuurista jo jonkin aikaa, joten asia ei tullut täytenä yllätyksenä hänen vanhemmilleenkaan.
Kuitenkaan eroaminen ei ollut nuorelle pojalle täysin helppoa, sillä hänen vanhempansa eivät pystyneet hyväksymään päätöstä ja tukemaan 14-vuotiasta poikaansa.
– Tietynlainen kriisi, jossa isä ja äiti eivät pysty olemaan poikansa tukena. He kuuluvat yhteisöön toivoen myös lapsensa kuuluvan siihen.
14-vuotias poika oli kuitenkin päätöksensä tehnyt. Pelkonen asui armeijaan asti normaalisti kotona, minkä jälkeen hän muutti omilleen.
Eropäätöksen jälkeiset ajat eivät olleet pelkästään ruusuilla tanssimista, sillä hänet oli koko elämänsä kasvatettu lestadiolaiseen kulttuuriin kuuluvien uskomusten mukaan.
"Mieleni valtasi ajatus, että jos nyt kuolen, en pääse taivaaseen"
Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n toiminnanjohtaja Joni Valkila kertoo, että heidän vertaistukiryhmissään on vuositasolla kävijöitä noin 800–900 henkilöä. Valkilan mukaan heitä lähestyvät useimmiten henkilöt, jotka ovat irtaantumassa uskonnollisesta yhteisöstä.
Yhteydenottaja käy usein läpi suurta kriisiä, sillä yhteisö voi olla hyvin kontrolloiva, mikäli yhteisöä kritisoidaan tai siitä halutaan irtaantua.