Nedzad Avdic oli juuri täyttänyt 17 vuotta, kun Bosnian serbijoukot ottivat haltuunsa Srebrenican kaupungin itäisessä Bosnia-Hertsegovinassa.
Avdic on yksi harvoista, jotka selvisivät elossa serbien toteuttamasta muslimien kansanmurhasta, jossa tapettiin 8000 miestä ja poikaa muutamassa päivässä heinäkuussa 1995.
Serbien marssittua Srebrenicaan Avdic aavisti pahaa ja pakeni ympäristön metsiin. Mutta tuhansien muiden tavoin hänet saatiin kiinni.
20 vuotta myöhemmin Avdic palasi Petkovicin koululle, jonne hänet noin tuhannen muun kanssa vietiin kiinnioton jälkeen.
– Koululuokka oli täynnä ihmisiä ja tunkkainen. Oli heinäkuu ja valtavan kuuma. Jouduimme juomaan omaa virtsaamme, koska meille ei annettu vettä. Eräs yritti avata ikkunaa, mutta serbisotilaat avasivat tulen ja monia haavoittui. Vieressäni ollut mies soi osuman kaulaansa. Hän huusi tuskasta, mutta kukaan ei voinut auttaa, hän kertoo uutistoimisto AP:n haastattelussa.
Avdic vietti koululla kolme päivää, kunnes keskellä yötä heidän käskettiin riisuutua ja nousta odottaviin kuorma-autoihin. Koulun pihalla olleiden ruumiskasojen läpi he kulkivat päät kumarassa.
Kuorma-autojen määränpää oli laaja aukio Petkovicin patoalueella. Muualta tuotujen muslimien teloitukset olivat täyttä päätä käynnissä.
– Ymmärsin, että loppu olisi lähellä enkä voisi piileskellä. Joka puolella ammuttiin. Sotilaat käskivät meitä ottamaan paikkamme. En ensin käsittänyt, mitä he tarkoittivat, mutta tultuani lähemmäksi näin riveittäin kuolleita.
Avdic sai osuman, ja hän kaatui maahan. Serbit luulivat hänen kuolleen ja jättivät hänet ruumiskasaan.
Monikulttuurinen Bosnia itsenäistyi vuonna 1992 Jugoslavian liittovaltion hajotessa.
Bosnialaisista noin puolet oli muslimeja, loput serbejä ja kroaatteja. Serbit eivät tyytyneet vähemmistö-asemaansa, vaan tilanne kärjistyi lopulta etnisten puhdistusten raa’aksi sisällissodaksi. Keskenään sopuisasti eläneistä naapureista tuli vihollisia.
