Viertolan kouluampuja kertoi poliisille, että luokkakavereiden ampuminen tuntui "oudolta".
– Oudolta, todella oudolta, koska no niin kun ensimmäinen kokemus ikinä, poika kuvaili tuntemuksiaan poliisille.
– Oli aika stressaavaa, moni oli ihan shokissa ja silleen tuntu aivan oudolta, ainakin siinä tilantees.
Hän kuvaili aseen ääntä "pikkuilotulitteen tapaiseksi".
Mitään ajatuksia ampuminen ei pojan mukaan hänessä herättänyt tapahtumahetkellä. Yleisesti ottaen hän kuvaili "traagiseksi" sitä, että joku ihminen kuolee.
Pojan kuulustelukertomuksessa on erikoinen piirre. Hän ei suostunut kutsumaan ampumiaan luokkakavereita tai väliin tulleita opettajia nimellä.
Hän käytti heistä nimitystä "oppilas" tai "yksilö". Lähinnä vain poliisin pyynnöstä hän suostui tarkentamaan, oliko kyseessä tyttö vai poika.
"En vaan jaksa sitä koko ajan kiusaamista"
Poika kertoi kouluampumisen motiiviksi sen, että koki joutuneensa kiusatuksi ja syrjityksi parin vuoden ajan. "Nimittelyä ja syrjimistä" oli pojan mukaan ollut sekä hänen edellisessä koulussaan, että Viertolan koulussa. Edellisessä koulussa hän kertoi kokeneensa myös rajua tönimistä.
Poliisi yritti moneen kertaan kysyä, millaisia pojan kokemat "kiusaamistilanteet" olivat olleet Viertolan koulussa. Poika ei osannut kertoa mitään yksityiskohtia tapahtumista, hänen oli myös hyvin vaikea sanoittaa kokemuksiaan.
Poliisi ei esitutkinnassa löytänyt minkäänlaista näyttöä siitä, että pojan valitsemat uhrit olisivat syrjineet tai kiusanneet poikaa.
Lopulta hän kuitenkin päätti "tavallaan kostaa". Pojan mukaan oli lähinnä sattumaa, että hän teki tekonsa Viertolan koulussa eikä jo edellisessä koulussaan.
– Koska en vaan jaksa sitä koko ajan kiusaamista, poika kuvaili poliisille.
– En mä tiedä, no niin kun päästin sitä vihaa jollain tavalla ulos, hän kuvaili poliisille päätöstään ampua luokkatovereitaan.