Yli satavuotiaiden määrä saattaa kääntyä laskuun – syynä "lihavuusepidemia"

– Joukossa on paljon sellaisia, jotka ovat välttäneet kroonisen sairauden yli 80-vuotiaaksi asti ja sittemmin pärjäilleet sen kanssa. Ja myös sellaisia, joilla on ollut aiemmin elämässään jokin ehkä vakavakin sairaus, joka on saatu hoidettua. Tämä osoittaa lääketieteen roolin asiassa. Toki on niitäkin satavuotiaita, jotka juoksevat suurin piirtein maratonia, mutta tällainen on hyvin harvinaista.

Strandberg huomauttaa, että suurella osalla satavuotiaista on jo jokin muistisairaus.

"Yksinäisyys tappaa" -lausahdus pitää Strandbergin mukaan paikkaansa, mutta ratkaisevaa on, miten ihminen asian kokee: nauttiiko hän erakkona elämisestä, vai onko se vastentahtoista. Aivot kuitenkin kaipaavat virikkeitä, mistä syystä esimerkiksi näkö- tai kuuloaistin heikentyminen altistavat muistisairauksille ja muille kognitiivisille ongelmille. Näkö- tai kuuloaistin heikentyminen vähentää virikkeitä ja lisää sosiaalista eristäytymistä.

Strandbergin mukaan geeneillä on suuri merkitys sadan vuoden rajapyykin ylittämisessä. Noin kolmasosalla suomalaisista on esimerkiksi apoE4-geenimuoto, ja on todella harvinaista, että se löytyy yli satavuotiaalta.

Lue myös: Alkoholi lisää syöpäriskiä, ja yksi juoma on erityisen "kova myrkky" – tässä syy

ApoE4-geeni vaikuttaa epäedullisesti esimerkiksi kolesteroli- ja rasva-aineenvaihduntaan, keskushermoston säätelyyn, immuunivasteeseen sekä monien solujen toimintaan.

– Koko ajanhan näkee niitäkin ihmisiä, jotka sanovat syöneensä voita ja läskiä koko ikänsä, mutta he ovat sellaisia poikkeuksia, joilla ei esimerkiksi kolesteroli nouse, vaikka söisi mitä – ja silloinhan he eivät myöskään saa esimerkiksi valtimotautia, toteaa Strandberg.

Kansakoulun opettajat elivät pitkään

Geriatrian erikoislääkäri ja Husin toimialajohtaja Jukka Louhija tapasi 1990-luvulla lähes jokaisen yli satavuotiaan suomalaisen – joita oli silloin 175 – ja selvitti väitöskirjassaan, millaiset asiat heitä yhdistivät ja miten he erosivat niistä, jotka kuolivat selvästi nuorempina. Louhija uskoo, että samat asiat yhdistävät myös nykypäivän yli satavuotiaita.

Tietyt sydän- ja verisuonitaudille altistavat geenit olivat harvinaisia yli satavuotiailla.

– Täytyy kuitenkin muistaa, että maksimaalisen eliniän periytymiseen vaikuttavat sadat geenit, eli jos saa vaikka 400 hyvää geeniä, mahdollisuudet elää vanhaksi ovat erinomaisen hyvät, vaikka joukossa olisi negatiivisiakin geenejä, Louhija huomauttaa.

1990-luvulla yli satavuotiaiden joukko koostui sosiaalisesti aktiivisista, eri asioista kiinnostuneista ja jonkin verran keskimääräistä oppineemmista ihmisistä. 1800-luvun puolella syntyneiden koulutustaso oli ylipäätään matala, mutta yli satavuotiaissa korostuivat selvästi esimerkiksi kansakoulun opettajat.

Monella oli käytössä useita lääkkeitä, mutta kaksi 1990-luvun satavuotiaista ei ollut koskaan käynyt lääkärissä.

– He olivat kovin ylpeitä siitä ja itse asiassa aika varmoja, että se oli se syy, miksi he olivat eläneet niin vanhoiksi, Louhija naurahtaa.

Yli satavuotiaiden parissa korostuivat myös hyvät elintavat: he harrastivat liikuntaa, söivät suurin piirtein terveellisesti eivätkä polttaneet tupakkaa tai olleet alkoholin suurkuluttajia.

– Eihän 1900-luvun alussa voinut välttämättä kauheasti vaikuttaa siihen, mitä syötiin, mutta se hyvä periaate pätee nykypäivänäkin, että kohtuus kaikessa.

1990-luvun yli satavuotiaat olivat myös keskimääräistä aktiivisempia työn perässä muuttajia ja uusien mahdollisuuksien etsijöitä, eivätkä he jääneet surkuttelemaan vastoinkäymisiään.