F1-kuljettaja kuuli musertavan uutisen kesken aika-ajokokouksen – sysimusta totuus paljastui lopullisesti varikolla: "Ymmärsin heti, mitä se tarkoitti"

Gasly oli huolissaan, sillä Hubert, hänen paras ystävänsä, ajoi F2-sarjassa.

– Pyysin tiimimanageriamme kertomaan minulle välittömästi, kun hän tietäisi, ketkä kolarissa olivat olleet osallisina. Kun kokouksemme alkoi, yritin keskittyä vaihteiden välityksiin, jarrutuspaikkoihin ja strategiaan, mutta mieleni ei pystynyt prosessoimaan saamaani tietoa. En ollut läsnä. Ja sitten mangerimme astui sisään, Gasly muistelee The Players' Tribune -sivustolla julkaistun jutun mukaan.

Kävi ilmi, että kolarissa olivat osallisina Hubert ja Juan Manuel Correa.

– Hubert? Ei. Ei.

Gasly ja Hubert olivat ystävystyneet vuonna 2009. Molemmat unelmoivat jo lapsena paikasta F1-sarjassa, ja he muuttivat tuolloin perheidensä luota eräänlaiseen sisäoppilaitokseen.

Jos läsnäolo tallin aika-ajokokouksessa oli ollut Gaslylle jo aiemmin vaikeaa, tiimimanagerin ilmoituksen seurauksena siitä tuli suorastaan sietämätöntä.

– Aloin täristä. En tuntenut käsiäni. En kuullut, mitä sanottiin. Hengitin epäsäännöllisesti, ja käteni olivat niin hiessä, että minun oli vaikea pitää puhelinta kädessä etsiessäni sosiaalisesta mediasta lisätietoa onnettomuudesta.

– Kun kokous päättyi, juoksin tallin vierastiloihin vanhempieni ja tyttöystäväni luo, koska tiesin, että heillä olisi enemmän tietoa. Muistan tulleeni portaat alas ja nähneeni heidät nyyhkyttämässä. Näin, että he olivat murtuneita, ja ymmärsin heti, mitä se tarkoitti. Tiesin, että ystäväni oli poissa.

Gasly oli varautunut siihen, että Hubert voisi olla tajuttomana koomassa, mutta hän ei osannut kuvitellakaan ystävänsä kuolleen.

– Olin täysin hajalla. Itkin niin kauan, etten pystynyt itkemään enää enempää. En ole koskaan kokenut mitään niin hirveää tunnetta. Kun sinä iltana suljin silmät mennessäni nukkumaan, ajattelin ystävääni.

Seuraavana päivänä Gasly ajoi kilpaa, vaikka se tuntui ensi alkuun epämiellyttävältä. Hän kuitenkin tiesi, että Hubert olisi halunnut hänen kilpailevan.

Vuotta myöhemmin, kun F1-karavaani palasi Belgiaan, Gasly käveli GP-viikonlopun alla ystävänsä onnettomuuspaikalle ja laski sinne kukkakimpun.

– Asetin sen maahan, lausuin rukouksen ystävälleni ja lähdin.

Viikko tästä ja Gasly saavutti Monzassa uransa ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan GP-voiton – kilpailussa, jossa riitti käänteitä lähdöstä maaliin.

– Sinä päivänä joku katsoi perääni. Se oli minun päiväni. Se oli meidän päivämme. Kun kansallislaulu päättyi, en voinut lähteä palkintokorokkeelta. Seistessäni siellä ajattelin mekaanikoita, insinöörejä, kaikkia tallini miehiä ja naisia, jotka olivat tehneet kulisseissa siitä hetkestä mahdollista. Ja sitten ajattelin Anthoinea. Tunsin hänen olevan siellä. Tiesin hänen katsovan.

– Hänen unelmansa olivat minun unelmiani. Minun unelmani olivat hänen unelmiaan. Ja se hetki oli meidän hetkemme.