Peter Frankopan. Maan ja taivaan välissä. Ihmiskunnan ja ilmaston uusi historia (suom. Riina Vuokko & Jaakko Kankaanpää). (Atena 2024). 876 s.
Ilmasto on muuttunut ja muuttuu. Siitä todistavat nykyteknologian sallimat tutkimusmenetelmät (sellaiset kuten glasiologia, dendrokronologia ja morfostratigrafia), joilla voidaan sukeltaa pitkälle menneisyyteen, paljon, paljon kauemmaksi kuin vaikkapa lämpömittarit Helsingin Kaisaniemessä.
Ihmisillä on siinä rupeamassa ajallisesti silmänräpäyksen osuus, elonkehän ronkkimisessa sitä valitettavan paljon suurempi. Meidän pitää nopeasti tehdä jotain tai muuten -selittelyjen saattelema tietoinen ronkkiminen jatkuu.
Oxfordin yliopiston historioitsijan Peter Frankopanin kirjoittaman historiateoksen perspektiivi on huikea, maapallon alusta tähän päivään.

Ilmasto muuttuu ja vaikuttaa elinoloihin
Ilmasto on muuttunut varhaisten ihmisyhteisöjen ja sittemmin suurien valtakuntien (Roomasta mongoleihin, atsteekeista ja Zimbabwesta Song-dynastiaan) elinaikojen kuluessa, ja vaikuttanut niiden toimintaan ja elinoloihin.
Frankopan saa tekstinsä ja historian elämään monilla tekstilainauksilla käsittelemänsä kunkin aikakauden ja valtakunnan ajan ihmisten kirjoituksista, muiden lähteiden lisäksi.
Sään isot ja ilmaston muutokset on pantu merkille. Niitä ja niiden seurauksia ja osavaikutuksia – nälänhädistä tauteihin ja sotiin – on ihmetelty, kauhisteltu ja selitelty kaikkialla maailmalla. Samalla on välitetty tietoa sopeutumisesta esimerkiksi maanviljelytekniikoissa.
