Pauli Lemmetti on pitänyt kirjaa perheensä kaikista menoista yli 50 vuoden ajan. Hänellä ei ole rahahuolia.
Pauli Lemmetti oppi työläisperheen vanhimpana poikana hankkimaan elantonsa jo varhain. Maatalon renkinä 13-vuotiaana aloittanut poika työllisti lopulta itse itsensä yrittäjänä. Nyt yli 80-vuotiaana eläkeläisenä hänen ei tarvitse kantaa huolta varojen riittävyydestä.
Aina raha-asiat eivät ole olleet yhtä hyvin.
– Kun esikoinen ilmoitti tulostaan vuonna 1955, aloin laskea, mihin rahamme riittävät – ja vaikka kuinka laskin ja laskin, niin näytti siltä, etteivät ne riitä, Pauli muistelee.
Silloin mies sai idean: hän alkaisi pitää kirjaa perheen menoista.
– Ostin vihkon ja piirsin sinne kaksi saraketta. Ruoka-sarakkeeseen kirjasin kaikki syömiskulut, sekalaisiin taas vuokrat ynnä muut sellaiset.
Vuosi oli tuolloin 1956. Pauli lopetti kirjaamisen vasta vuonna 2007, kun se kävi huonontuneen näön takia liian hankalaksi.
Pienimmätkin ostokset merkittiin muistiin
Miten systeemi sitten toimi?
– Säästin aina kaikki kuitit. Vaikka olisimme menneet vain kioskilta hakemaan jäätelötötteröt, merkitsin nekin ylös, Pauli sanoo.
Ajan myötä merkitsemistavat myös kehittyivät.
– Viimeisimpinä aikoina pidin tilivihkoa, jossa luki sekä tulot että menot. Laitoin erikseen muistiin asuntoon, autoon, alkoholiin sekä kodin sisä- ja ulkopuolisiin ruokailuihin kuluneet rahat.
Syöminen on aina ollut suurin menoerä.
