Kymmenisen vuotta sitten jouluviikolla Hannele Rämön perheen koko irtaimisto vietiin kaatopaikalle. Vanhemmat nukkuivat viiden pikkulapsensa kanssa lattialla toppavaatteiden päällä ja laskivat pakasteranskalaisia yksitellen lautasille. Joulun pelastavat enkelit eivät tulleet taivaasta.
Kaikki alkoi hometalosta.
– Lapsilla oli 40 astetta kuumetta, iho rikki ja kauheita muutoksia laboratoriokokeissa, Hannele Rämö kertoo.
Elettiin marraskuun loppua vuonna 1994, ja Hannele ja hänen miehensä tiesivät, ettei talossa voisi asua enää hetkeäkään kauempaa. He soittivat läpi kaikki välittäjät. Kukaan ei halunnut vuokrata asuntoa viisilapsiselle perheelle. Ei edes kunta.
– Meille vastattiin kirjallisesti, että yksittäisen perheen avustaminen ylittää kunnanhallituksen toimivallan.
Sitten ilmestyi ensimmäinen ihminen, jolla oli sydän paikallaan – enkeli, kuten Hannele häntä kutsuu.
– Erään rakennusliikkeen omistaja otti oman asuntonsa pois myynnistä ja vuokrasi sen meille. Ei sitä meinannut uskoa todeksi, Hannele kertoo.
Koko omaisuus kaatopaikalle
Koska entisen kodin irtaimisto oli täysin homeessa, kaikki tavarat täytyi viedä kaatopaikalle. Jouluun oli vain viikko aikaa.
– Nukuimme kaikki yhden huoneen lattialla lasten toppavaatteiden päällä. Yhtenä yönä pieni poikani, joka oli ilmeisesti kuunnellut tarkasti iltapäiväkerhossa, sanoi: "äiti, Jeesus auttaa meitä".
Hannele ei jättänyt selviämistä uskon varaan.
– Ostin pakastimen täyteen ranskanperunoita, koska niitä sai kolme pussia kymmenellä markalla. Jokainen peruna piti laskea yksitellen lautasille, ettei yhtäkään menisi hukkaan, Hannele muistelee.
