Suomalainen base-hyppääjä toista kuukautta kateissa Italiassa – nyt puhuu etsintöjä johtava vuoristopelastaja

Huono sää hankaloittanut etsintöjä

Kokeneeksi base-hyppääjäksi kuvaillun suomalaismiehen tuttava huolestui tämän katoamisesta sunnuntaina 16. marraskuuta, kun ei ollut kuullut tästä perjantain jälkeen. Myöhemmin 35-vuotiaan suomalaisen auto löydettiin pysäköitynä Capanna Triesten vuoristomajan läheltä.

Kadonnutta etsittiin tuoreeltaan niin helikopterien, droonien kuin maassa kulkeneiden pelastusviranomaisten toimesta. Faveron mukaan suurin haaste etsinnöissä on ollut sää. Kun tieto katoamisesta tuli, alueella oli ehtinyt alkaa sataa lunta.

Faveron mukaan kyseinen vuori on suosittu basehyppääjien keskuudessa, ja mahdollisia hyppypaikkoja on useita.

– Juuri tässä kohdassa ei ole aiemmin sattunut onnettomuuksia, mutta aivan lähellä sattui kuolemaan johtanut onnettomuus viime vuonna, Favero sanoo.

Vuoristopelastajat ovat tottuneet auttamaan pulaan joutuneita vuorikiipeilijöitä tai vuoristopoluille eksyneitä vaeltajia. Joskus kateisiin on jäänyt vaeltajia, joiden kulkemasta reitistä ei ole tarkkaa tietoa. Vastaavaa tapausta, jossa kadonnutta base-hyppääjää ei löydettäisi, ei Faveron tiimille ole kuitenkaan sattunut. 

Jos viranomaisten paikantama kännykkä on hyppääjällä mukana, pitää Favero tämän löytymistä hyvin todennäköisenä. Se olisi tärkeää paitsi omaisille, myös etsintätiimin omalle motivaatiolle.

– Ajatus siitä, että täällä on hyppääjä jota emme ole pystyneet löytämään, ei ole mukava.

Suomessa kymmeniä aktiivisia base-hyppääjiä

Base-hyppääjät hyppäävät korkeilta paikoilta alas laskuvarjolla tai liitopuvulla. Toisin kuin perinteisessä laskuvarjohyppäyksessä, base-hyppääjät eivät hyppää lentokoneista vaan kiinteiltä alustoilta kuten kallioilta, silloilta tai rakennuksista.

Suomessa base-hyppyjä harrastavat ihmiset lasketaan kymmenissä ja kaikki aktiivisesti hyppäävät tuntevat toisensa, Suomen base-hyppääjien yhdistyksen puheenjohtaja Kalle Hannuksela kertoo MTV Uutisille. 

Italiassa kadonneen suomalaishyppääjän etsintöjä onkin seurattu yhteisössä tiedotusvälineiden kautta tiiviisti.

– On älyttömän tärkeä asia omaisille ja ystäville, että hyppääjä löydetään ja saadaan tuotua kotiin. Se on sanomattakin selvää, Hannuksela sanoo.

Hannukselan mukaan base-hyppääjien onnettomuudet johtuvat yleensä olosuhteiden ja hyppääjän oman toiminnan yhdistelmistä. Hyppääjien varusteita Hannuksela pitää niin hyvinä ja selkeätoimisina, että niiden vajaatoiminta on äärimmäisen harvinaista.

– Ennen hyppyä on otettava huomioon monenlaisia asioita. Esimerkiksi hyppypaikka, sääolosuhteet, kalusto sekä oma kunto ja vireystila. Ja jos hyppääjiä on useampia, heidän yhteistoimintansa.

Yksin hyppääminen ei Hannukselan mukaan ole poikkeuksellista, jos kyseessä on jo kokeneempi hyppääjä. Hän ei ole itse hypännyt Italiassa samalla alueella, mutta kertoo ymmärtävänsä alueen viehätyksen base-hyppääjille.

– Siellä on paljon hienoja maisemia ja korkeita vuoria. Olosuhteet ovat monella tapaa hyvät.

Vaarallinen laji opettaa suoriutumaan paineen alla

Base-hyppääminen vaati suomalaisia kuolonuhreja viimeksi vuonna 2023, kun yksi suomalainen kuoli Dolomiiteilla ja toinen Sveitsissä. Lajin harrastajia puoleensa vetävässä Italiassa kuoli jo tammikuun ensimmäisellä viikolla kaksi ulkomaalaista base-hyppääjää.

Hannukselan mukaan base-hyppääminen vertautuu lajina muihin extreme-urheilulajeihin, jotka vetävät puoleensa tietyn tyyppisiä ihmisiä.

– He tykkäävät vauhdista, vaarallisista tilanteista ja haasteista. Base-hyppääminen tarjoaa niitä kaikkia, Hannuksela sanoo.

Hannukselalle itselleen lajin viehätys on vuosien varrella muuttunut ja kasvanut. Aluksi hyppäämisessä korostuivat jännityksen ja pelon hallitseminen, mutta sittemmin se on muuttunut yhteisöllisemmäksi.

Harrastuksesta on tullut elämäntapa, joka on tuonut mukanaan ystäviä ympäri maailmaa, Hannuksela kertoo. Lisäksi se vie paikkoihin, joissa ei tulisi muuten käytyä.

– Usein arvostellaan, että base-hyppääjät hakevat vain äärimmäistä adrenaliinipiikkiä. En ole samaa mieltä siitä. Se on osa kokonaisuutta, mutta ei ainoa asia. Haaste lajissa on pystyä toimimaan oikein ja hallitsemaan itsensä haastavissa olosuhteissa, kovan mentaalisen paineen alla. Se on se suurin polte.