Suurin osa lapsista jää vanhempien eron jälkeen yhä äidin luo asumaan.
Vuoroasuminen on yleistynyt merkittävästi kahdenkymmenen vuoden aikana. Asumisjärjestelyssä lapsi asuu vanhempien eron jälkeen suurin piirtein yhtä paljon kummankin vanhemman luona.
Vajaa kolmasosa eroperheistä valitsee nykyään vuoroasumisen, kertoo Turun yliopiston sosiaalityön professori Mia Hakovirta.
Selvästi yleisintä on edelleen, että lapsi asuu pääsääntöisesti vain toisen vanhemman luona ja käy toisen vanhemman luona esimerkiksi joka toinen viikonloppu. Yleensä lapsi jää asumaan äidin luokse.
– Yksinhuoltajaisien osuus on pieni, eikä siinä ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vuosikymmeniin.
Ruotsissa vuoroasuminen on selvästi yleisin asumisjärjestely vanhempien eron jälkeen. Tämä voi Hakovirran mukaan johtua siitä, että Ruotsissa sukupuolten välinen tasa-arvo on Suomea pidemmällä.
Ruotsissa vanhempia tuetaan Suomea paremmin jakamaan hoitovastuuta heti lapsen syntyessä, ja tasapuoliset roolit säilyvät myös eron jälkeen.
Hakovirran mukaan suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä ei tue vuoroasumista. Vuoroasumisessakin lapsi on virallisesti kirjoilla vain toisen vanhemman luona.
Tällöin esimerkiksi pienituloinen isä ei välttämättä saa asumistukea, vaikka lapsi asuisi hänen luonaan puolet ajasta.
Hakovirran mukaan vuoroasuminen onkin yleisintä hyvin toimeentulevissa perheissä.
– Vuoroasumisessa lapsi tarvitsee kaksi "kunnollista" kotia, joissa on riittävästi tilaa ja tavaroita, mikä vaatii vanhemmilta taloudellisia resursseja.
– Ratkaisu edellyttää myös sitä, että vanhemmat asuvat aika lähellä toisiaan, jotta lapsen ei tarvitse käydä eri kouluja tai kulkea pitkiä matkoja.
Hakovirran mukaan vuoroasuminen on yleisintä nuorempien koululaisten kohdalla ja harvinaisempaa pienempien lasten ja teini-ikäisten parissa. Teini-iässä kaverisuhteiden merkitys korostuu, jolloin nuorelle voi olla erityisen tärkeää pysyä kavereiden lähellä.
