Olen saanut todistaa Norjan Trondheimissa jo MM-hiihtojen ensimmäisinä päivinä poreilevaa, yhteen kokoavaa juhlaa ja saada aimo annoksia urheilun merkityksellisyydestä. Yksi pysäyttävä hetki asetti kuitenkin asioita kouriintuntuvalla tavalla mittasuhteisiinsa, kirjoittaa MTV Urheilun Tuomas Hämäläinen.
Olen nähnyt, miten loppumattomat Norjan liput ovat heiluneet täydessä, pauhaavasti kannustavassa katsomossa jo ennen sprintin aika-ajoja. Olen kuullut Suomen joukkueen vapautunutta karjuntaa Lauri Vuorisen historiallisesta sprintin MM-pronssista. Olen havainnut suuresta täyttymyksestä herkistymistä.
Lue myös: Remi Lindholm kertoo kovasta hetkestä Suomen MM-hotellilla – räväytti kunnolla Iivo Niskasen korvaamisesta
Olen todistanut silmieni edessä yhtä lailla surun kyyneliä ja kuullut urheilijan alakuloa, kun odotettu arvokisa on tuottanut raskaan pettymyksen.
Jessie Diggins on kertonut, miten monet sellaisten maiden edustajat, joita ei tavallisesti korkeatasoisissa kansainvälisissä kisoissa nähdä, ovat antaneet hänelle halauksia. Olen haastatellut Keniaa edustavaa, Italiassa elävää 17-vuotiasta hiihtäjää, jolle MM-kisojen ensimmäiseen tapahtumaan, karsintakilpailuun osallistuminen oli jo suuri hetki, ja samalla unelmat ovat olympialaisissa.
Lukuisat tuntemattomat ihmiset ovat tulleet avoimen uteliaina ja seurallisina juttelemaan bussipysäkeillä, ravintoloiden ovilla ja kaduilla – hiihdosta. On surtu Norjassakin ihaillun kohtaloa, kyselty arastellen Lahden dopingskandaalista, kehuttu kovuutta ja eleitä, ja udeltu, mahtaako influenssaa potenut tähti päästä Trondheimiin menestymään.


