Jostain syystä jotkut virallista Venäjää edustavat tahot haluavat tärvellä senkin vähän, mitä itärajan molemminpuolisesta yhteisymmärryksestä on jäljellä, kirjoittaa MTV Uutisten päätoimittaja Ilkka Ahtiainen.
Kauas on tultu ajoista, jolloin suomalaiset ja venäläiset yksissä tuumin pystyttivät komean muistomerkin entisen Suomen, nykyisen Venäjän maaperälle. Olin kesäkuun lopussa vuonna 2000 paikalla raportoimassa Helsingin Sanomille, kun pääministeri Paavo Lipponen osallistui yhdessä Venäjän varapääministerin Aleksei Kudrinin kanssa Surun ristin paljastustilaisuuteen Pitkärannassa Laatokan pohjoispuolella. Surun risti oli kahden valtion yhteinen jalo hanke ja sovinnon symboli.
Voi sitä toiveikkuuden määrää, joka Vladimir Putinin Venäjän kehityksestä tuolloin vallitsi.
Tiettävästi Surun risti on yhä ehjänä ja paikoillaan Pitkärannassa.
Toisin on Karjalan kannaksella. Etenkin Ilta-Sanomat on raportoinut muistomerkkien tuhoamisesta, mikä alkoi Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja Suomen tuomitessa valloitusyrityksen muiden EU-maiden tapaan.
Tuoreimmat tapaukset ovat Räisälästä ja Antreasta viime viikoilta. Räisälässä oli poistettu sankarihautausmaan muistomerkistä kilpi, jossa on kaiverrettuna kansalais-, talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden suomalaisten nimiä. Antreassa puolestaan oli kadonnut koko kirkon raunioille pystytetty muistopaasi.
Muistomerkkien ohella mitätöidään rauhantyötä
Muistomerkkien pystytyksestä ovat tyypillisesti vastanneet pitäjäseurat ja niiden jäsenet, siis tavalliset suomalaiset, joiden juuret ovat toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitolle pakkoluovutetuilla alueilla. Samalla kun muistomerkkejä on vuosien saatossa pystytetty yhteistyössä alueen nykyisten kuntien kanssa, on luotu tärkeitä ruohonjuuritason suhteita alueiden venäläisiin. Kovin kummoista julkista huomiota tämä Neuvostoliiton romahduksen jälkeen alkanut rauhantyö ei ole koskaan saanut.