Joensuun skiniongelmaan herännyt iranilaislähtöinen Melody pitää rasismia nyt Suomessa "erittäin suurena ongelmana" – tässä hänen neuvonsa

Karvonen myöntää, että suopeiden osuus on yllättävän matala.

–  Ehkä tämä on reaktio maailman etenemiseen. On tietämättömyyttä ja suppea näkemys terveestä isänmaallisuudesta. Pelätään ottaa vastaan ihmiskunnan tämän hetken muutosvaatimukset. Silloin ruvetaan puhumaan negatiivisesti. Tämä tietämättömyys olisi mielestäni otettava nyt vakavasti. 

Kaksi viidestä suomalaisesta olisi halukas supistamaan pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden määrää kotiseudultaan.

– Kun halutaan kyseenalaistaa pakolaisten määrä, pitää ajatella motiivia kyseenalaistamisen takana. Motiivina voi olla huoli Suomen järjestelmän ja rakenteiden vastaanottokyvystä: eli millaisen määrän kykenemme ottamaan ihmisiä vastaan, jotta voisimme paneutua paremmin integrointiin. Tällainen motiivi on ymmärrettävissä, mikäli on samalla halukkuutta kehittää asioita vieraanvaraisella asenteella. 

– Jos taas motiivina on se, että "en tykkää naapurista kebabin hajun vuoksi", motiivi on väärä, sanoo Karvonen.

Lue myös: Toimittajan kommentti: Kritiikki ei ole ajojahtia, vaan huuto ihmisarvoa kunnioittavan Suomen puolesta

Miksi media kiinnostui vasta ministereistä?  

Suomessa on uutta, että ministeritasolta on paljastunut rasistisia ulostuloja. Perussuomalaisten ministereiden rasistiset ulostulot ovat herättäneet kohun toisensa perään. Yhdysvaltalainen Politico-lehti kirjoitti 28. heinäkuuta kolmannesta Suomen uuden hallituksen rasismikohusta. 

Melody Naghmeh Karvosen mukaan Suomessa nähdään nyt, että rasistista puhetapaa ilmenee kaikissa yhteiskuntaluokissa.

– Kun tavallinen ihminen on puhunut rasistisesti, ei se ole mediaa kiinnostanut. Sitten kun näin tapahtuu ministeritasolla, yhtäkkiä media kiinnostuu. Rasismi on erittäin suuri ongelma niin Suomessa kuin muualla maailamassa. Rakentavalla keskustelulla ja yhteisponnistuksilla pitää muuttaa tilanne paremmaksi.

Joensuussa tavalliset kaupunkilaiset kokivat pelottavia hetkiä 1990-luvun puolivälissä, kun maihinnousutakkeihin pukeutuneet kaljupäiset skinheadit marssivat kaupungilla kovin ottein. Ihmisiä kuljetettiin sairaalan ensiapuun jengien välisissä tappeluissa. 

Media heräsi, kun mustan yhdysvaltalaisen koripalloilijan kimppuun hyökättiin.

Tuolloin muun muassa arkkitehtitoimiston rakennuspiirtäjänä työskennellyt Karvonen huolestui tilanteesta. Hän otti tavallisena kaupunkilaisena yhteyttä silloiseen läänin poliisijohtoon, poliisipäällikköön, suojelupoliisiin ja lakimiehiin. Karvonen kutsui osapuolet saman pöydän ääreen muutamien ruohonjuuritason asiantuntijoiden kanssa. Siitä käynnistyi Joensuussa hiljalleen rasismia kitkevä moniammatillinen yhteistyö, johon osallistuivat muun muassa viranomaiset ja kansalaisjärjestöt.

Joensuuhun perustettiin kansainvälinen kohtaamispaikka 1999. Syrjäytymisvaarassa oleville nuorukaisille järjestettiin työpajatoimintaa, jottei väkivalta ja viha tulisi osaksi elämää.

Skinien terrori väistyi hiljalleen. Toisaalta ymmärrys siitä lisääntyi, että heistäkin osa oli "tavallisen perheiden poikia". Sini Perhon vuonna 2010 tekemän väitöskirjan mukaan joensuulaiset nuoret itse asiassa hyväksyivät 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa rasismin ja skinit. 

Lue myös: Hallituspuolueiden puheenjohtajilta yhteinen julkilausuma – vannovat nollatoleranssia rasismille

Joensuun opit nyky-Suomelle

Mitä opittavaa Joensuun kokemuksista voisi nyt olla Suomelle?

– Uskalletaan tehdä aloitteita. Joensuussa olin vain aloitteen tekijä. Sitten rinnallani kulki paljon ihmisiä, jotka aidosti halusivat saada aikaan parannusta ja rauhaa.  

Melody Naghmeh Karvosen mukaan rasismin syitä, sen taustalla olevia sosiaalisia ja psykologisia lainalaisuuksia sekä historiallisia ulottuvuuksia on ymmärrettävä, jotta asiat edistyvät. Karvosen mukaan rasismi ja syrjintäasenteet tulevat pääasiassa tietämättömyydestä, pelosta, reviiriajattelusta ja etnosentrismistä. 

– Tärkeintä on asenteiden ja näkemysten avartaminen. On oltava terve uteliaisuus ja oppimisen halu. On vain mentävä paikkoihin ja tehtäviin, joissa tavataan ihmisiä ja ollaan heidän kanssaan läheisesti tekemisissä. On opittava yhteiseen hyvään tähtävään neuvottelutaitoon.

– Maailmassa on ollut monia yrityksiä tuhota kokonaisia kansanryhmiä, mutta siinä ei onneksi ole onnistuttu. 

Karvonen kiinnittäisi huomiota lasten kasvatukseen ja kouluopetukseen. Lapsille tulisi opettaa sosiaalisia taitoja ja kokonaisvaltainen käsitys historiasta ja ihmiskunnasta.

– Historia näyttää meille, että perheet löivät hynttyyt yhteen ja muodostivat heimoja. Heimoista vähitellen syntyi kaupunkeja ja sitten kansallisvaltioita. Nyt meillä on globaali ihmiskunta, yksi sama perhe. Sen hyväksyminen voi tuntua vaikealta. Pelätään, että isänmaallisuus menetetään. Voin kertoa, että se vain vahvistuu, kun osoitetaan maailmalle kuinka vieraanvarainen maa Suomi on.  

Videolla Melody Naghmeh Karvonen kertoo, mitä ajattelee huivikiellosta ja suomalaisten koraanitietämyksestä!

Juttua muokattu 11.8. kello 11.46: Muutettu jutun otsikko.