Sotaveteraani Hannekselta, 101, synkkä arvio Ukrainasta – esitti yhden toiveen suomalaisille

Tuovinen on seurannut monen muun suomalaisen tavoin tarkasti Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa. 

Ukrainalaisten taistelu on ollut Hanneksen mielestä ihailtavaa, mutta tällä hetkellä tilanne näyttää maan kannalta huonolta. Suurvallat ovat sanelemassa kovia rauhanehtoja.

– Sota on nyt väärässä tilanteessa. He joutuvat varmasti luovuttamaan alueita kuten Suomikin. Ja mitä muuta ehkä joutuvat luovuttamaan, itsenäisyydenkin. Suurvallat neuvottelevat, eikä Ukrainaa pyydetä neuvottelemaan.  

Hannes Tuovinen oli 18-vuotias, kun hänet komennettiin lyhyen alokasajan jälkeen rintamalle jatkosodassa. Sota jätti jälkensä ainakin Tuovisen kuuloon, joka vaurioitui taisteluissa. 

– Tuntui mukavalta päästä asepalvelukseen, vaikka tiesin, millaiseen tilanteeseen siellä joutuu. Henkensä uhalla siellä on. 

Huoli keskeytyksistä

Tuovinen tekee edelleen aktiivisesti yhteistyötä Puolustusvoimien kanssa, ja hän on ollut muun muassa puhumassa alokkaille. Hän kantaa huolta varusmiespalveluksen keskeyttämisistä, josta on puhunut armeijan väen kanssa.

– Tapasin kesällä sotilaspastorin ja hän kysyi minulta, mitä keskeytyksille pitäisi tehdä. Sanoin, että en osaa kantaa ottaa. Periaatteeni on, että älä neuvo neuvottua, älä seppää opeta. En sano, mitä pitäisi tehdä, mutta tehkää jotakin.

Tänä syksynä tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun ensimmäiset naiset pääsivät aloittamaan Suomessa vapaaehtoisina asepalveluksen. Naisten pääsyä armeijaan kannatti jo tuolloin myös Hannes Tuovinen.

– Miehet nauroivat, että eiväthän ne naiset pärjää armeijassa, kun se on niin rankkaa. Mutta nehän pärjäsivät erittäin hyvin. Ei muuta kuin lisää vain naisia sinne. Miehetkin vain paranee, kun naiset ovat siellä.

Lue myös: Helka, 103, ei unohda sotaa: "Paukahti niin, että ikkunat tulivat sisään"

Talkoohenkeä kaivataan

Suomi vuonna 2025 on hyvin erilainen maa kuin sotien jälkeen. Silti Tuovinen katsoo, että tuosta ajanjaksosta voisi ammentaa jotakin nykyajan pessimistiseen ja epävarmaan ilmapiiriin.

– Silloin näytti siltä, ettei tästä selvitä. Silloin tekivät kovasti töitä Suomen hyväksi niin isät, äidit ja lapsetkin. Kaikki yrittivät kaikkensa. Työnantajat ja työntekijät. Sellaisen talkoohengen jos vielä saisi, niin olisihan se hyvä.

Entä onko 101-vuotiaalla vielä jokin unelma, joka pitäisi toteuttaa?

– Kyllähän tämä nykyinen olotila kelpaa. On minulle tullut paljon uuttakin. On päiviä, jolloin on koko ajan lähtö jonnekin. Olen kulkenut niitä isänmaan hyväksi, en omaksi hyväkseni. Jos minulla on jotain annettavaa, niin minä menen. Ja tulen sitten pois, Hannes päättää.