Pamela Tola epäröi, uskaltaako tehdä Teräsleidit-menestyskomedialle jatko-osan.
Sanalla komedia on Suomessa outo kaiku, sanoo käsikirjoittaja-ohjaaja Pamela Tola. Kun puhutaan komediaelokuvasta, ajatellaan farssia ja banaaninkuoriin kompastelua.
– Ennen meillä koettiin, että komedia on aina kaupallista, epätaidetta ja suunnilleen paheksuttavaa. Näkemys ei ole paljon muuttunut, Tola toteaa.
– Mutta komedian tarkoitus on parantaa yhteiskuntaa paljastamalla hölmöyksiä ja paheita.
Siinä Tola jatkaa vapaasti Aristoteleen Runousopissa esittämiä havaintoja. Nauraminen on sosiaalinen mekanismi, jolla kommentoidaan yhtä lailla mattimeikäläisten kuin vallanpitäjien taipumuksia.
Eikä hauskaa ole se, että joku on nolo, vaan se, että esittää muuta kuin mitä oikeasti on. Huumori antaa sekä peilin että uutta tarkastelukulmaa maailmaan, jossa elämme.
Näitä pohdintoja mielessään Tola on viime aikoina ohjannut niin Luuserit-televisiosarjaa kuin nyt ensi-iltaan tulevan Teräsleidit-jatko-osan.
Teräsleidit – kuin viimeistä päivää kertoo paitsi naisten ystävyydestä ja sukulaisuussuhteiden kipeydestä, myös siitä, miten yhteiskunnassa suhtaudutaan vanhempiin ihmisiin. Kaikki tämä suo komedian aineksia. Konkreettisessa kuoleman uhkassakin on vinoa hilpeyttä.
– Tietynlainen absurdius ja musta huumori vain tekee kerronnasta kiinnostavampaa, Tola kuvailee.
– Mitä rankempi ja draamallisempi tarinan maailma on, sitä enemmän koomisia aspekteja on tarjolla. Nauraminen tuo välimatkaa synkkien asioiden tarkasteluun.
