Päättyvä vuosi 2015 oli itselleni hätkähdyttävän hyvä. En saanut mieleeni yhtä ainutta takapakkia, mutta hyviä juttuja enemmän kuin koskaan. Okei, yläkerran asunto paloi alkuvuodesta ja oli ravisuttava kokemus herätä savuun ja palomiesten huutoon. Henkilövahingoilta vältyttiin ja tapahtuma kirjoitti lähinnä muistin kivitauluun muistutuksen iskeä aina palohälytin takaisin paikalleen, kun sen on ottanut alas lihankäristämisen ajaksi.
Tämän kaiken yltiöhyvän keskelle tuntuu kohtuuttomalta ajatella, mitä maailmassa ja suomalaisessa mielenmaisemassa tänä vuonna tapahtui. Ihmisten hätä ja pahan olon purkautuminen iskeytyivät päin naamaa ja toisiaan vasten. Jos silti keskittyisi hetkiseksi muistelemaan kiitollisena, mitä kulinaarista hyvää 2015 toi elämääni.
PARHAAT PALAT. Päällimmäisenä mieleen nousevat reissut. Praha, Kööpenhamina, Amalfin rannikon pikkukaupungit ja Napoli, Lissabon ja . Ravintolapuolella vuosi tuntui välillä itsestäkin hervottomalta tykitykseltä. Michelinin opas nyt on vain yksi tapa niputtaa hyviä ruokahetkiä yhteen, mutta sinnekin mahtuvia rafloja tuli koluttua 12 kuukauden aikana 12 kpl, joista neljältä löytyy tähtykäinen. Näistä annoksena nousee silti helpoiten esiin omalla tavallaan vaatimattomin, mutta paras maistamani Napolissa.
